Myötäisessä on helpompi edetä kuin vastaisessa on luovia. Politiikassa vaikuttavat monet asiat, sekä valtakunnalliset muutostuulet että paikalliset puhurit. Ne eivät välttämättä kuitenkaan vaikuta samaan suuntaan. Paikallinen puhuri voi viedä vastatuuleenkin, mutta silloin ratkaisee luovimisen taito.
Toisille puhalsi kunnallisvaaleissa myötäinen muutos. Ilmassa oli paljon "muutostahtoa" mutta myös protestia. Perinteiseksi koetulle politiikan tekemisen tavalle kansa halusi antaa merkin. Vaalien suuria menestyjiä olivat Perussuomalaiset, Kokoomus ja Vihreät. Mielestäni nämä kaikki ovat osanneet profiloitua isoihin myötäisiin hyvin. Tällaisina voi nähdä yhteiskunnan: 1) monikulttuuristumisen, 2) kasvaneen ympäristötietoisuuden sekä 3) yleisen poliittisen kulttuurin muutoksen.
1) Perussuomalaiset onnistuivat kanavoimaan yleistä tyytymättömyyttä onnistuneesti. Otaksuttavasti esimerkiksi osa Keskustan jäsenistä siirtyi vauhdittamaan PS:n menestystä. Puolue on usein ollut juuri murroskausien voittaja. Suurena tuulena näkyy Suomessa nyt Euroopassa laajemminkin vahvistunut kansallismielisyys ja monikulttuuristumisen kritiikki. Puolue on nimeään myöden (perinteisen) suomalaisen identiteetin puolustaja. Suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristumisen prosessissa puolue löytää merkittävän poliittisen roolinsa tästä identiteettimurroksesta. Minusta on hyvä, että tämä murros kanavoituu demokraattisia teitä. Perussuomalaiset ovat panostaneet myös paikallisen tason puoluetyöhön ja sen myötä ehdokkaita saatiin kokoon ennätysmäärä. Puolueen puheenjohtajan selkeä julkisuuskuva tuki myötätuulta, mutta Soini on yksin liian pieni selitys näin merkittävälle vaalimenestykselle.
2) Vihreiden puolesta puhisivat yhä laajemmalle kantautuvat tiedot ympäristön tilasta ja siihen liittyvä tietoisuus muutoksen välttämättömyydestä. Vaikka kaikki puolueet vihertävät jonkin verran, uskottavimmin ympäristöasioita pitää kuitenkin esillä juuri Vihreä liitto. Tämän lisäksi puolueen imago osaavana ja nuorekkaana on varmasti vanhoja puolueita houkuttelevampi vaihtoehto liikkuville nuorille äänestäjille. Puolueen mainonta tarttui myös monikulttuurisuuden teemaan, suvaitsevaisuuden näkökulmasta. Verkkonäkyvyys oli varmasti yksi parhaista. Vihreä osaaminen näkyy verkossa.
3) Kokoomus on ollut muutospuolue Harri Holkerista lähtien. Hänen "hallittu rakennemuutoksensa" oli yhtä tunnettu kuin sutjaus "minä juon nyt kahvia". Kokoomus aisti 1980-luvun lopun muutostilanteen ja osallistui Esko Ahon lamahallitukseen. Tuohon murroksen aikaan paikantuu myös liberalistisen talouspolitiikan läpimurto Suomessa. Se sopi tietysti Kokoomukselle. Lopullisen läpimurron oikeisto teki nuoren puheenjohtajansa, Jyrki Kataisen voimin. Suomi otti uuden kurssin ja irtautui valtiojohtoisesta yhteiskuntakehityksestä kohti markkinavetoisempaa mallia. Kansa on halunnut muutosta, ja Kokoomus on sen puolesta valmis hartiavoimin talkoilemaan. Puoluekoneistoa on rasvattu iskukuntoon ja erityisesti nuoriin on panostettu. Puoluekoneisto on paikalliselta tasolta näyttänyt jo useissa vaaleissa voimansa. Puolueen julkisuuskuva valloittaa ja innostaa nuorekkaiden ministerien (erityisesti Katainen ja Stubb) kantamana.
Kaikkia kolmea voittajaa voidaan siis luonehtia muutoskykyisiksi ja uudistuneiksi. SDP:n uudistuminen jäi puolitiehen. Se ei ehtinyt vielä näihin vaaleihin kokoamaan rivejään uskottavasti. Eduskuntavaaleissa puolueen iskukyky on todennnäköisesti jo toinen. Siinä onnistumista tukee markkinaliberalismin kritiikki, joka esimerkiksi Britanniassa tuo jo työväenpuolueelle kannatusta. Samasta syystä Kokoomus joutunee asennoitumaan eduskuntavaaleihin toisin, ikäänkuin saavutettua ykkösasemaansa puolustaen. Markkinahenkinen muutospuhekaan ei varmaan eduskuntavaaleissa enää toimi yhtä uskottavasti.
Keskustan syväidentiteetin asiantuntija, puhemien Seppo Kääriäinen on ehtinyt peräänkuuluttaa Keskustalta nopeaa ja riitävää itseuudistumisen ohjelmaa. Näihin vaaleihin Alkiolta lainattu "Äänestä kotiasi" sekä vaalisloganinakin käytetty "rakasta muutosta" eivät kyllä kovin tuoreilta ja uskottavilta vaikuttaneet. Vaalien graafinen ilme oli mielestäni värikkyydessäänkin sekava. Sikinsokin menneet talot eivät kyllä tukeneet uskottavuutta. Keskustan on uudistuttava. Mutta miten, se jää nähtäväksi.
Menestyminen paikallisesti edellyttää onnistumista sekä paikallisen puolueyhteisön että henkilökohtaisella tasolla. Isojen muutostuulien kääntyessä vastaisiksi paikallisten toimijoiden varaan lasketaan paljon.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
lauantai 1. marraskuuta 2008
Vaalianalyysi osa 1 - Lähtökohtia
Vaaleista ei ole kulunut viikkoakaan, kun puolueiden johtoelimissä, niin valtakunnan tasolla kuin alueillakin, ovat vaalianalyysit valmiina. Keskustan selkeä - ja merkittävä - tappio analysoitiin läpi muutamassa päivässä puolueen johdossa. Etelä-Savossakaan ei ole aikailtu. Paikallislehdessä (LS 1.11) piirijärjestön puheenjohtaja toteaa: "analyysit on tehty ja matka jatkuu." Syntetisoivana johtopäätöksenä on: Keskustan valtakunnallinen medianäkyvyys on ollut huono. Korjausliikekin on valmiina: tuttujen keskustakasvojen on palattava television vaalimainoksiin.
Arkipäättelynkin varassa voi sanoa, ettei tällainen pika-analyysi ole mahdollista, eivätkä johtopäätökset voi olla noin yksinkertaisia. Ihmisten äänestyskäyttäytyminen on niin monimutkainen ilmiö, ettei sen perinpohjainen analysointi ole mitenkään mahdollista muutamassa päivässä.
Kiusallisen läpinäkyvää sekä SDP:n että Keskustan vaalienjälkeisissä otteissa on, että kunnallisvaalit 2008 halutaan lakaista julkisuudelta piiloon mahdollisimman pian. Analyysit ovat mitä ovat ja perustuvat siihen kuuluisaan mutu-menetelmään. Toki kokeneilla politiikoilla voi olla kyse MUTU-menetelmästä, eli hieman suurempaan kokemukseen nojaavasta tuntumasta.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa -mentaliteetilla voidaan joillekin viestittää peräänantamattomuutta tai taistelutahtoa, mutta kriittisemmälle kansalaiselle tuosta asenteesta huokuu jotain ihan muuta kuin vastaanottavuus äänestäjien viestille.
Tosiasia on, että Etelä-Savossa Keskusta menetti yli tuhat äänestäjää (-3,4%) ja Kokoomus sai lähes kaksituhatta uutta kannattajaa (+1,4%). Perussuomalaiset vetosivat lähes 2400 uuteen täysi-ikäiseen ja Vihreät paransivat tulostaan 1400 äänellä edellisiin kunnallisvaaleihin verraten.
Poliittinen puolue ei oleellisesti poikkea muista yhteisöistä siinä, että sen identiteetti ja kiinnostavuus ovat jatkuvan muutoksen alla. Mikäli yhteisön toimintaa halutaan kehittää, olisi sen jatkuvasti kyettävä oppimaan tehdyistä virheistä ja uudistuttava.
Edellä sanottu on itsestäänselvyys. Uskonkin, että kulissien takana analyysikoneisto on täydessä käynnissä. Mitään muuta tietä ei ole, mikäli suuntaan halutaan muutos. Ongelma saattaa kuitenkin olla siinä, ettei analyyseihin saada riitävän ulkopuolista näkökulmaa. Selvityksiä tehdään puolueytimissä. Ulkopuolisempi näkökulma vaalianalyysissä voisi lisätä johtopäätösten painoarvoa ja merkitystä oleellisesti.
Olen itse tietysti tuhansien muiden kunnallisvaaleissa mukana olleiden lailla miettinyt omaa menestystä. On kuitenkin rehellisesti todettava, etten ole vielä valmis tekemään lopullisia johtopäätöksiä. Kyseessä on monimutkainen asia. Voisiko olla niin, että yhden ehdokkaan vaalimenestystä on vaikeampi avata ja selittää kuin koko puolueen?
Vaalien pohtimisen viehätys onkin juuri siinä, että siinä kietoutuvat toisiinsa monet asiat ja tasot. Yksittäisen ehdokkaan menestys on kiinni henkilökohtaisista ominaisuuksista ja vaalityöstä, paikallisen vaalikampanjan onnistumisesta ja lopulta koko puolueen valtakunnallisesta menestymisestä. Viimeksi mainittuun vaikuttavat puolestaan hyvin monet asiat aina globaaliin talouteen saakka.
Erittäin hyödyllistä olisi myös analysoida menestyjien kampanjointi. Kokoomus, Vihreät ja Perussuomalaiset onnistuivat erinomaisesti. Kokoomus sai 76 tuhatta, Vihreät 51 tuhatta ja Perussuomalaiset 116 tuhatta uutta äänestäjää kunnissa. Kyllä siinä on vertaisopimisen paikka.
Joka tapauksessa vaalien kautta kanavoitui äänioikeutetuista noin 61%:n viesti puolueille. Toisiin luotettiin toisiin ei. Siitähän on kyse - luottamuksesta ja epäluottamuksesta. Demokratian pelisäännöillä mennään ja vain luotetuille henkilöille annetaan valtuutus seuraaviksi vuosiksi.
Yritän seuraavien päivien aikana tiivistää oman pohdintani näistä vaaleista seuraaviin "vaalianalyysi" blogiteksteihin. Innoitusta tähän pohdintaa antoi Helsingin Sanomien päätoimittajan, Janne Virkkusen tämänpäiväinen kolumni "Kuntavaalien suuri muutos".
Oliko näissä vaaleissa kyse historiallisesta muutoksesta?
Arkipäättelynkin varassa voi sanoa, ettei tällainen pika-analyysi ole mahdollista, eivätkä johtopäätökset voi olla noin yksinkertaisia. Ihmisten äänestyskäyttäytyminen on niin monimutkainen ilmiö, ettei sen perinpohjainen analysointi ole mitenkään mahdollista muutamassa päivässä.
Kiusallisen läpinäkyvää sekä SDP:n että Keskustan vaalienjälkeisissä otteissa on, että kunnallisvaalit 2008 halutaan lakaista julkisuudelta piiloon mahdollisimman pian. Analyysit ovat mitä ovat ja perustuvat siihen kuuluisaan mutu-menetelmään. Toki kokeneilla politiikoilla voi olla kyse MUTU-menetelmästä, eli hieman suurempaan kokemukseen nojaavasta tuntumasta.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa -mentaliteetilla voidaan joillekin viestittää peräänantamattomuutta tai taistelutahtoa, mutta kriittisemmälle kansalaiselle tuosta asenteesta huokuu jotain ihan muuta kuin vastaanottavuus äänestäjien viestille.
Tosiasia on, että Etelä-Savossa Keskusta menetti yli tuhat äänestäjää (-3,4%) ja Kokoomus sai lähes kaksituhatta uutta kannattajaa (+1,4%). Perussuomalaiset vetosivat lähes 2400 uuteen täysi-ikäiseen ja Vihreät paransivat tulostaan 1400 äänellä edellisiin kunnallisvaaleihin verraten.
Poliittinen puolue ei oleellisesti poikkea muista yhteisöistä siinä, että sen identiteetti ja kiinnostavuus ovat jatkuvan muutoksen alla. Mikäli yhteisön toimintaa halutaan kehittää, olisi sen jatkuvasti kyettävä oppimaan tehdyistä virheistä ja uudistuttava.
Edellä sanottu on itsestäänselvyys. Uskonkin, että kulissien takana analyysikoneisto on täydessä käynnissä. Mitään muuta tietä ei ole, mikäli suuntaan halutaan muutos. Ongelma saattaa kuitenkin olla siinä, ettei analyyseihin saada riitävän ulkopuolista näkökulmaa. Selvityksiä tehdään puolueytimissä. Ulkopuolisempi näkökulma vaalianalyysissä voisi lisätä johtopäätösten painoarvoa ja merkitystä oleellisesti.
Olen itse tietysti tuhansien muiden kunnallisvaaleissa mukana olleiden lailla miettinyt omaa menestystä. On kuitenkin rehellisesti todettava, etten ole vielä valmis tekemään lopullisia johtopäätöksiä. Kyseessä on monimutkainen asia. Voisiko olla niin, että yhden ehdokkaan vaalimenestystä on vaikeampi avata ja selittää kuin koko puolueen?
Vaalien pohtimisen viehätys onkin juuri siinä, että siinä kietoutuvat toisiinsa monet asiat ja tasot. Yksittäisen ehdokkaan menestys on kiinni henkilökohtaisista ominaisuuksista ja vaalityöstä, paikallisen vaalikampanjan onnistumisesta ja lopulta koko puolueen valtakunnallisesta menestymisestä. Viimeksi mainittuun vaikuttavat puolestaan hyvin monet asiat aina globaaliin talouteen saakka.
Erittäin hyödyllistä olisi myös analysoida menestyjien kampanjointi. Kokoomus, Vihreät ja Perussuomalaiset onnistuivat erinomaisesti. Kokoomus sai 76 tuhatta, Vihreät 51 tuhatta ja Perussuomalaiset 116 tuhatta uutta äänestäjää kunnissa. Kyllä siinä on vertaisopimisen paikka.
Joka tapauksessa vaalien kautta kanavoitui äänioikeutetuista noin 61%:n viesti puolueille. Toisiin luotettiin toisiin ei. Siitähän on kyse - luottamuksesta ja epäluottamuksesta. Demokratian pelisäännöillä mennään ja vain luotetuille henkilöille annetaan valtuutus seuraaviksi vuosiksi.
Yritän seuraavien päivien aikana tiivistää oman pohdintani näistä vaaleista seuraaviin "vaalianalyysi" blogiteksteihin. Innoitusta tähän pohdintaa antoi Helsingin Sanomien päätoimittajan, Janne Virkkusen tämänpäiväinen kolumni "Kuntavaalien suuri muutos".
Oliko näissä vaaleissa kyse historiallisesta muutoksesta?
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
68 kertaa KIITOS!
Vaalitulos on selvillä. Kaikkiaan 68 mikkeliläistä päätti antaa äänensä minulle. Se on ensikertalaiselle kohtuullinen tulos, joskaan ei riittänyt valtuustoon asti.
Ennakkoäänten saalis - 17 - oli kyllä odottamaani pienempi. Se kertonee, ettei kannattajakuntani ole kovin vankka Keskustan perusjoukoissa. Liikkuvat äänestäjät toivat vaalipäivänä nuo loput 50 ääntä (+ omani). Siihen olen tyytyväinen. Se kertoo kyllä siitä, että edustamaani osaamista arvostettiin ja viestini meni perille.
Unohtumattomat vaalit. Keskustalla meni huonosti, tappiota läpi maan. Siinä on vakavan itsetutkiskelun paikka. Kokoomus, vihreät ja perussuomalaiset menestyivät, myös Mikkelissä. Rehti onnittelu voittajille. Kokoomus uudistui Mikkelissä todella paljon.
Yön yli nukutaan ja sitten on aika puhua muiden kanssa hetki politiikkaa. KIITOS tukiryhmälle sekä perheelle myötäelämisestä.
KIITOS myös sinulle, joka tätä blogia luet!
Ennakkoäänten saalis - 17 - oli kyllä odottamaani pienempi. Se kertonee, ettei kannattajakuntani ole kovin vankka Keskustan perusjoukoissa. Liikkuvat äänestäjät toivat vaalipäivänä nuo loput 50 ääntä (+ omani). Siihen olen tyytyväinen. Se kertoo kyllä siitä, että edustamaani osaamista arvostettiin ja viestini meni perille.
Unohtumattomat vaalit. Keskustalla meni huonosti, tappiota läpi maan. Siinä on vakavan itsetutkiskelun paikka. Kokoomus, vihreät ja perussuomalaiset menestyivät, myös Mikkelissä. Rehti onnittelu voittajille. Kokoomus uudistui Mikkelissä todella paljon.
Yön yli nukutaan ja sitten on aika puhua muiden kanssa hetki politiikkaa. KIITOS tukiryhmälle sekä perheelle myötäelämisestä.
KIITOS myös sinulle, joka tätä blogia luet!
lauantai 25. lokakuuta 2008
Kampanjafiiliksiä
Kunnallisvaalikampanja alkaa olla paketissa. Tänään olimme Annen kanssa istumassa iltaa ystävien kanssa. Mukava ilta. Kotimatkalla pudottelimme viimeiset esitteet postilaatikoihin. Nuo punaiset, vihreät, teräksiset, pitkät ja kapeat ovatkin tulleet tutuiksi tässä parin kuukauden aikana.
Omaan postilaatikkoon oli vielä illalla ilmestynyt Jaana Kervisen mainos. Pidin siitä. Hyviä tavoitteita. Onnea ja menestystä Jaanalle.
Nämä kunnallisvaalit muistan varmasti ikäni - hyvällä - sillä teimme tukiryhmän kanssa hyvää työtä, mielestäni näköisen kampanjan. Kiitos kaikille sekä läheltä että etäämpää tukeneille.
Huomenna on VAALIPÄIVÄ. Käyn itse aina perinteisesti äänestämässä sunnuntaina. Säällä ei ole väliä. Mutta sillä on, tahtovatko ihmiset muutoksen. Uskon, että tahtovat. Toivon, että äänestävät.
Palataan siis asiaan.
Omaan postilaatikkoon oli vielä illalla ilmestynyt Jaana Kervisen mainos. Pidin siitä. Hyviä tavoitteita. Onnea ja menestystä Jaanalle.
Nämä kunnallisvaalit muistan varmasti ikäni - hyvällä - sillä teimme tukiryhmän kanssa hyvää työtä, mielestäni näköisen kampanjan. Kiitos kaikille sekä läheltä että etäämpää tukeneille.
Huomenna on VAALIPÄIVÄ. Käyn itse aina perinteisesti äänestämässä sunnuntaina. Säällä ei ole väliä. Mutta sillä on, tahtovatko ihmiset muutoksen. Uskon, että tahtovat. Toivon, että äänestävät.
Palataan siis asiaan.
Muutosvaalit
Tänään, vaalipäivää edeltävänä lauantaina, oli niin torilla kuin Graanissa selvästi aistittavissa vahva vaalivire. Ihmiset juttelivat ja pohtivat aidosti omaa valintaansa. Tällä kertaa oli myös kaunis ilma ja väkeä liikkeellä mukavasti. Muutostahtoa on ilmassa.
Kaksipuoluejärjestelmissä (kuten USA ja Britannia) äänestetään aina MUUTOKSESTA, toisin sanoen siitä, jatketaanko vanhaan malliin vai otetaanko uusi kurssi. Yhdysvalloissa vaihtuvat myös virkamiehet. Eli jos Obama tulevissa vaaleissa voittaa, noin 8000 valtion virkaa menee sen myötä vaihtoon. Uusi suunta otetaan siis hyvin konkreettisesti.
Mikelissäkin äänestetään nyt muutoksesta. Ihmiset ovat muutoksen kannalla ja uuden suunnan puolesta. Meidän kunnallispoliittinen kulttuurimme ei kuitenkaan ota uutta kurssia kovin äkisti. Suhteellinen vaalitapakin varmistaa sen, että liikkeet ovat loivempia. Viranhaltijat eivät vaihdu.
Mikkelissä äänet ovat vielä vahvasti liikkeessä. On kuitenkin hyvin vaikeata ennustaa, miten muutoshalu lopulta kanavoituu. Henkilökohtaisesti toivon tietysti sitä, että kaupunkilaisten luottamus kantaisi mahdollisimman monen uuden ehdokkaan kohdalla. Politiikassakin on suuri merkitys sillä, millaisia henkilöitä siinä toimii. Uusilla ehdokkailla ei ehkä ole taakkanaan kaikkea sitä, joka voi tehdä muutostyöstä ylivoimaisen raskasta. Suurta muutosmyrskyä tuskin tulee, mutta raikkaita tuulia toivon mukaan.
Olemme lähellä sitä vaihetta, jossa ehdokkaiden äänet vaikenevat ja uudet äänet valtaavat tilan.
Kaksipuoluejärjestelmissä (kuten USA ja Britannia) äänestetään aina MUUTOKSESTA, toisin sanoen siitä, jatketaanko vanhaan malliin vai otetaanko uusi kurssi. Yhdysvalloissa vaihtuvat myös virkamiehet. Eli jos Obama tulevissa vaaleissa voittaa, noin 8000 valtion virkaa menee sen myötä vaihtoon. Uusi suunta otetaan siis hyvin konkreettisesti.
Mikelissäkin äänestetään nyt muutoksesta. Ihmiset ovat muutoksen kannalla ja uuden suunnan puolesta. Meidän kunnallispoliittinen kulttuurimme ei kuitenkaan ota uutta kurssia kovin äkisti. Suhteellinen vaalitapakin varmistaa sen, että liikkeet ovat loivempia. Viranhaltijat eivät vaihdu.
Mikkelissä äänet ovat vielä vahvasti liikkeessä. On kuitenkin hyvin vaikeata ennustaa, miten muutoshalu lopulta kanavoituu. Henkilökohtaisesti toivon tietysti sitä, että kaupunkilaisten luottamus kantaisi mahdollisimman monen uuden ehdokkaan kohdalla. Politiikassakin on suuri merkitys sillä, millaisia henkilöitä siinä toimii. Uusilla ehdokkailla ei ehkä ole taakkanaan kaikkea sitä, joka voi tehdä muutostyöstä ylivoimaisen raskasta. Suurta muutosmyrskyä tuskin tulee, mutta raikkaita tuulia toivon mukaan.
Olemme lähellä sitä vaihetta, jossa ehdokkaiden äänet vaikenevat ja uudet äänet valtaavat tilan.
perjantai 24. lokakuuta 2008
Miljardisopan äärellä
Eilisen puheenjohtajien vaalipaneelin lentäväksi lauseeksi muodostui Jyrki Kataisen tokaisu miljardien heittelystä sinne tänne ja siitä vielä sopan keittämisen. Totta tosiaan, keskustelu poukkoili aiheesta toiseen ja viereen. Luvattoman paljon puitiin kuntavaalipaneelissa asioita, jotka kuuluvat valtakunnanpolitiikan piiriin.
Kiinnostava debatti sukeutui hallituksen ja opposition välille siitä, onko hallitus todella lisäämässä kuntien valtionosuuksia. Pääministerin suulla tätä tietysti vannottiin. Kataisen mukaan historiallisen suuri summa, noin 700 miljoonaa euroa tulee lisää rahaa kuntiin. Oppositio kiisti ja väitti, ettei kyse ole todellisesta nettolisäyksestä, vaan verokevennysten kompensaatiosta sekä kustannusten noususta johtuvasta välttämättömästä (indeksi-)korotuksesta. Opposition mukaan valtio ei todellisuudessa ole vahvistamassa osuuttaan kunnallisten palvelujen kustannuksissa.
Lopulta kuulijalle jäi epäselväksi, tuleeko rahaa lisää vai ei. Tapaus oli tyypillinen esimerkki siitä, miten solmuun poliittinen keskustelu voi mennä. Eri osapuolet esittävät omat "faktansa" eikä keskustelussa päästä lopulta lainkaan arvioimaan sitä, mikä on lopulta totta. Ollaan tutussa "sana sanaa vastaan" -tilanteessa. Samasta ongelmakokonaisuudesta voi tietysti nostaa esiin loputtomasti "faktoja", jotka eivät lopulta kerro kokonaisuudesta juuri mitään. Ikävä puoli tällaisessa debatoinnissa on se, että se ei helpota keskustelun seuraajia omiin johtopäätöksiin. Ellei se johtopäätös sitten ole lopettaa vaaliväittelyiden katsominen.
Henkilökohtaisesti hahmotan asian niin, että valtio on 1990-luvun laman jälkeen määrätietoisesti (riippumatta siitä, mikä puolue on ollut hallitusvastuussa) pienentänyt hyvinvointipalvelujen kustannusvastuutaan ja näin pyrkinyt raivaamaan tilaa erityisesti yksityisen sektorin hyvinvointipalvelujen tuotannolle. Kuntien omaa, paikallista vastuuta on toistuvasti korostettu. Samalla myös monilukuisten yhteisöjen (järjestöjen) suunnasta on haettu "kustannustehokkaita" palveluratkaisuja julkisen rinnalle. Peruslausuma on: valtio ei voi - eikä sen pidä - hoitaa kaikkea (tämä kuultiin eilenkin paneelissa monta kertaa). "Viranomainen ei voi olla lähin omainen" (Kataisen vaalimainosta siteeraten).
Laman jälkeen valtionosuuksia leikattiinkin useilla miljardeilla. Sen jälkeen tilannetta on paikkailtu katastrofin välttämiseksi, mutta samanaikaisesti nopeasti kohonneet kustannukset ja palvelujen lisääntynyt tarve ovat ajaneet monet kunnat suuriin vaikeuksiin. Valtiontalous on lähes velaton ja siten huippukunnossa mutta kuntatalous on syvenevässä velkakierteessä. Vuosien 1991-2009 aikana valtion ja kuntien rahoitussuhteessa on noin 2.7 miljardin euron vähennys, kuntien tappioksi.
Politiikan lisäksi harmaita pilviä kuntatalouden ylle kulkee uhkaavan taantuman tuulissa. Henkilökohtaisesti näenkin tulevat vuodet kuntasektorin kannalta äärimmäisen haastavina. Mitkään merkit eivät viittaa parempien aikojen pikaiseen tuloon. Kunnalliseen päätöksentekoon tarvitaan nyt syvällistä ja monipuolista osaamista sekä määrätietoista kehittämisotetta. Tarvitaan laajaa yhteistyötä sekä puolueiden välillä että kuntien kesken. Sooloiluun ei ole varaa.
Rakenteelliset muutokset kunnissa tulevat jatkumaan. Kunnista tulee nykyistä suurempia. Kuntien on myös verkostoiduttava erityisesti elinkeinopolitiikassa alueen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Ilmasto- ja energiaratkaisut edellyttävät laajaa yhteistyötä vähintään maakunnan tasolla. Yhteistyökyky ja luottamuksen johtaminen korostuvat.
Näkemykseni mukaan muutamien vuosien sisällä on avattava myös iso kysymys kunta-valtio -suhteesta. Työnjako ja kuntien tehtävät on käytävä perusteellisesti uudelleen läpi. Myös verotuskysymykset tulevat väistämättä laajasti uudelleenarvioitaviksi (hallituksen asettama verotyöryhmä istuu jo alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johdolla). Britanniassa tämä työ on ollut käynnissä jo pari vuotta. Sitä voi seurata myös verkossa.
Kansainvälistymisen haaste tulee seuraavien vuosien aikana koskettamaan aivan uudella tasolla kuntien palvelusektoria. Monikulttuurisuus lisääntyy, kieli- ja kultuurinen vuorovaikutustaito haastavat kaikki kuntatyötä tekevät. Kuntien kehittämisponnisteluissa kansainvälisyyden vaatimus tulee edelleen lisääntymään, sillä yritysten kansainvälistymistä ja tunnettuutta voidaan aidosti tukea vain toimivilla ja monipuolisilla verkostoilla.
KIlpailu asukkaista ja yrityksistä kiristyy entisestään niin kuntien kuin alueiden välillä. Mikkelin seudun ei ole varaa olla siinä kisassa enää haviäjä. Verotulojen kehitys on saatava käännettyä. Muuten eivät riitä mitkään palvelujen tehostamistoimet.
Monista haasteista - miljoonista - on siis Mikkelinkin tulevaisuussoppa keitetty. Siis herkuttelemaan!
Kiinnostava debatti sukeutui hallituksen ja opposition välille siitä, onko hallitus todella lisäämässä kuntien valtionosuuksia. Pääministerin suulla tätä tietysti vannottiin. Kataisen mukaan historiallisen suuri summa, noin 700 miljoonaa euroa tulee lisää rahaa kuntiin. Oppositio kiisti ja väitti, ettei kyse ole todellisesta nettolisäyksestä, vaan verokevennysten kompensaatiosta sekä kustannusten noususta johtuvasta välttämättömästä (indeksi-)korotuksesta. Opposition mukaan valtio ei todellisuudessa ole vahvistamassa osuuttaan kunnallisten palvelujen kustannuksissa.
Lopulta kuulijalle jäi epäselväksi, tuleeko rahaa lisää vai ei. Tapaus oli tyypillinen esimerkki siitä, miten solmuun poliittinen keskustelu voi mennä. Eri osapuolet esittävät omat "faktansa" eikä keskustelussa päästä lopulta lainkaan arvioimaan sitä, mikä on lopulta totta. Ollaan tutussa "sana sanaa vastaan" -tilanteessa. Samasta ongelmakokonaisuudesta voi tietysti nostaa esiin loputtomasti "faktoja", jotka eivät lopulta kerro kokonaisuudesta juuri mitään. Ikävä puoli tällaisessa debatoinnissa on se, että se ei helpota keskustelun seuraajia omiin johtopäätöksiin. Ellei se johtopäätös sitten ole lopettaa vaaliväittelyiden katsominen.
Henkilökohtaisesti hahmotan asian niin, että valtio on 1990-luvun laman jälkeen määrätietoisesti (riippumatta siitä, mikä puolue on ollut hallitusvastuussa) pienentänyt hyvinvointipalvelujen kustannusvastuutaan ja näin pyrkinyt raivaamaan tilaa erityisesti yksityisen sektorin hyvinvointipalvelujen tuotannolle. Kuntien omaa, paikallista vastuuta on toistuvasti korostettu. Samalla myös monilukuisten yhteisöjen (järjestöjen) suunnasta on haettu "kustannustehokkaita" palveluratkaisuja julkisen rinnalle. Peruslausuma on: valtio ei voi - eikä sen pidä - hoitaa kaikkea (tämä kuultiin eilenkin paneelissa monta kertaa). "Viranomainen ei voi olla lähin omainen" (Kataisen vaalimainosta siteeraten).
Laman jälkeen valtionosuuksia leikattiinkin useilla miljardeilla. Sen jälkeen tilannetta on paikkailtu katastrofin välttämiseksi, mutta samanaikaisesti nopeasti kohonneet kustannukset ja palvelujen lisääntynyt tarve ovat ajaneet monet kunnat suuriin vaikeuksiin. Valtiontalous on lähes velaton ja siten huippukunnossa mutta kuntatalous on syvenevässä velkakierteessä. Vuosien 1991-2009 aikana valtion ja kuntien rahoitussuhteessa on noin 2.7 miljardin euron vähennys, kuntien tappioksi.
Politiikan lisäksi harmaita pilviä kuntatalouden ylle kulkee uhkaavan taantuman tuulissa. Henkilökohtaisesti näenkin tulevat vuodet kuntasektorin kannalta äärimmäisen haastavina. Mitkään merkit eivät viittaa parempien aikojen pikaiseen tuloon. Kunnalliseen päätöksentekoon tarvitaan nyt syvällistä ja monipuolista osaamista sekä määrätietoista kehittämisotetta. Tarvitaan laajaa yhteistyötä sekä puolueiden välillä että kuntien kesken. Sooloiluun ei ole varaa.
Rakenteelliset muutokset kunnissa tulevat jatkumaan. Kunnista tulee nykyistä suurempia. Kuntien on myös verkostoiduttava erityisesti elinkeinopolitiikassa alueen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Ilmasto- ja energiaratkaisut edellyttävät laajaa yhteistyötä vähintään maakunnan tasolla. Yhteistyökyky ja luottamuksen johtaminen korostuvat.
Näkemykseni mukaan muutamien vuosien sisällä on avattava myös iso kysymys kunta-valtio -suhteesta. Työnjako ja kuntien tehtävät on käytävä perusteellisesti uudelleen läpi. Myös verotuskysymykset tulevat väistämättä laajasti uudelleenarvioitaviksi (hallituksen asettama verotyöryhmä istuu jo alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johdolla). Britanniassa tämä työ on ollut käynnissä jo pari vuotta. Sitä voi seurata myös verkossa.
Kansainvälistymisen haaste tulee seuraavien vuosien aikana koskettamaan aivan uudella tasolla kuntien palvelusektoria. Monikulttuurisuus lisääntyy, kieli- ja kultuurinen vuorovaikutustaito haastavat kaikki kuntatyötä tekevät. Kuntien kehittämisponnisteluissa kansainvälisyyden vaatimus tulee edelleen lisääntymään, sillä yritysten kansainvälistymistä ja tunnettuutta voidaan aidosti tukea vain toimivilla ja monipuolisilla verkostoilla.
KIlpailu asukkaista ja yrityksistä kiristyy entisestään niin kuntien kuin alueiden välillä. Mikkelin seudun ei ole varaa olla siinä kisassa enää haviäjä. Verotulojen kehitys on saatava käännettyä. Muuten eivät riitä mitkään palvelujen tehostamistoimet.
Monista haasteista - miljoonista - on siis Mikkelinkin tulevaisuussoppa keitetty. Siis herkuttelemaan!
torstai 23. lokakuuta 2008
Torikeskustelun paikka
Kunnallisvalien alusviikoilla toreilla käytyjen keskustelujen ykkösaiheita on ollut itse tori. Tarkemmin sanottuna "toriparkki". Hyvin monet äänestäjät kysyvät: miksi toriparkki pitäisi rakentaa? Suurin huoli koskee sitä, millainen lasku veronmaksajille hankkeesta koituisi. Perustelut hankkeelle eivät ole ihmisille tuttuja.
Toriparkki onkin aiheena lämpenemässä uudelleen ja uskonkin, että asia tullaan keskustelemaan vielä perusteellisesti läpi kaikkien osapuolten kesken. Tässä taloudellisessa tilanteessa kaupunki ei luonnollisesti voi mennä hankkeeseen "piikki auki".
Olen kuitenkin jo aiemmin tuonut esiin torin rakentamisesta toisen, kaupunkikuvallisen puolen. Kyse on Mikkelin kaupungin merkittävimmästä kaupunkitilallisesta kohteesta ja siksi sen "kehittämistä" pitää pohtia erittäin perusteellisesti. Kirjoitin aiheesta viime kesänä Länsi-Savon mielipidepalstalla (18.7.08). Siinä totesin mm. seuraavaa:
"Mielestäni Mikkelin tori on poikkeuksellisen hyvän kaupunkisuunnittelun tulos. Torin mittasuhteet ovat erittäin onnistuneet. Toria reunustaa kaupungin merkkirakennukset, joiden mitoitus on tasapainoisessa suhteessa avoimeen toritilaan. Rakennukset edustavat eri aikakausia ja tyylejä, ne viestivät vahvasti omaa historiaansa.
Mitoituksen lisäksi ympäröivät rakennukset ja istutukset jäsentävät torin ikään kuin suojaisaan syleilyyn. Torin arkkitehtuuri konkretisoi onnistuneesti ikiaikaisen kauppapaikan idean: tori on tila, jossa ihmiset voivat kohdata ja tehdä kauppaa suojassa. Hyvä tori henkii luottamusta ja avoimuutta.
Tunne torin turvallisesta sylistä on saatu aikaan tasojen arkkitehtuurin hienolla hallinnalla. Jokainen torikahvilassa istuskeleva voi huomata, että tori on alempana kuin sitä ympäröivät kadut. Torille ei vain mennä, sinne saavutaan. Käytännössä torille laskeudutaan kulmauksista, yhdeltä sivultaan myös portaita pitkin. Ympäröivät viheralueet antavat torin reunoille väriä ja samalla korostavat hienolla tavalla rakennuksia, jotka kasvavat niiden takaa koko komeuteensa. Torin pinta on ammattityötä, kiveys on taitavasti toteutettu, kaunis ja autenttinen."
"Kun erinomaista ryhdytään parantamaan, pitää kehittäjillä olla rahan ja teknisen osaamisen lisäksi vahvasti ymmärrystä ja sivistystä nähdä Mikkelin torin luonne ja henki. Ettei rikottaisi sitä, joka toimii ja tekee toristamme sosiaalisesti elävän ja hyvinvoivan paikan.
Avoimen tilan rakentaminen ei ole helppoa. Se on kaupunkisuunnittelun kuningaslaji. Mikkeliläiset ja torin käyttäjät toivovat varmasti sydämestään, että uutta toria rakentavilla on ollut riittävästi aikaa istua torikahviloissa ja oivaltaa, mikä Mikkelin torissa on sellaista, jonka säilyttäminen on sen parasta kehittämistä."
Toriparkki onkin aiheena lämpenemässä uudelleen ja uskonkin, että asia tullaan keskustelemaan vielä perusteellisesti läpi kaikkien osapuolten kesken. Tässä taloudellisessa tilanteessa kaupunki ei luonnollisesti voi mennä hankkeeseen "piikki auki".
Olen kuitenkin jo aiemmin tuonut esiin torin rakentamisesta toisen, kaupunkikuvallisen puolen. Kyse on Mikkelin kaupungin merkittävimmästä kaupunkitilallisesta kohteesta ja siksi sen "kehittämistä" pitää pohtia erittäin perusteellisesti. Kirjoitin aiheesta viime kesänä Länsi-Savon mielipidepalstalla (18.7.08). Siinä totesin mm. seuraavaa:
"Mielestäni Mikkelin tori on poikkeuksellisen hyvän kaupunkisuunnittelun tulos. Torin mittasuhteet ovat erittäin onnistuneet. Toria reunustaa kaupungin merkkirakennukset, joiden mitoitus on tasapainoisessa suhteessa avoimeen toritilaan. Rakennukset edustavat eri aikakausia ja tyylejä, ne viestivät vahvasti omaa historiaansa.
Mitoituksen lisäksi ympäröivät rakennukset ja istutukset jäsentävät torin ikään kuin suojaisaan syleilyyn. Torin arkkitehtuuri konkretisoi onnistuneesti ikiaikaisen kauppapaikan idean: tori on tila, jossa ihmiset voivat kohdata ja tehdä kauppaa suojassa. Hyvä tori henkii luottamusta ja avoimuutta.
Tunne torin turvallisesta sylistä on saatu aikaan tasojen arkkitehtuurin hienolla hallinnalla. Jokainen torikahvilassa istuskeleva voi huomata, että tori on alempana kuin sitä ympäröivät kadut. Torille ei vain mennä, sinne saavutaan. Käytännössä torille laskeudutaan kulmauksista, yhdeltä sivultaan myös portaita pitkin. Ympäröivät viheralueet antavat torin reunoille väriä ja samalla korostavat hienolla tavalla rakennuksia, jotka kasvavat niiden takaa koko komeuteensa. Torin pinta on ammattityötä, kiveys on taitavasti toteutettu, kaunis ja autenttinen."
"Kun erinomaista ryhdytään parantamaan, pitää kehittäjillä olla rahan ja teknisen osaamisen lisäksi vahvasti ymmärrystä ja sivistystä nähdä Mikkelin torin luonne ja henki. Ettei rikottaisi sitä, joka toimii ja tekee toristamme sosiaalisesti elävän ja hyvinvoivan paikan.
Avoimen tilan rakentaminen ei ole helppoa. Se on kaupunkisuunnittelun kuningaslaji. Mikkeliläiset ja torin käyttäjät toivovat varmasti sydämestään, että uutta toria rakentavilla on ollut riittävästi aikaa istua torikahviloissa ja oivaltaa, mikä Mikkelin torissa on sellaista, jonka säilyttäminen on sen parasta kehittämistä."
Kuntalaisvaikuttamisen merkityksestä
Kuvittele Suomi, jossa ei olisi itsehallinnollisia kuntia. Olisi vain valtionhallinto omine paikallisine organisaatioineen. Kaikki viranhaltijat olisivat valtion "pitkässä ja kapeassa leivässä". Minusta tuo vaihtoehto kuulostaa vähintään tylsältä.
Suomessa on kuitenkin 1860-luvulta muotoutunut vahva itsenäinen paikallishallinto. Se rakentui ensin seurakuntien perustalle mutta on myöhemmin kehittynyt laajaksi ja hyvin merkittävällä tavalla kansalaisten elämään vaikuttavaksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tänään meillä on monimuotoinen kuntakenttä, joka on monella tavalla kiintoisa, luovakin.
Kunnille on vuosikymmenten saatossa tullut erittäin laajat velvoitteet ihmisten hyvinvointipalvelujen järjestämisessä. Kunnat huolehtivat myös siitä, että ihmiset KOKEVAT yhteiskunnan toiminnan oikeudenmukaiseksi ja hyödylliseksi. Mikäli näin ei olisi, ihmiset eivät protestoimatta maksaisi verojaan.
Kunnat siis toimivat kansalaisten vaikutuskanavina ja paikallisen vaikuttamisen kenttinä. Julkiset palvelut konkretisoituvat myös ymmärrettäviksi: päiväkodeiksi, kouluiksi, sairaanhoidoksi, teiksi vesihuolloksi yms. Vastuukin on selkeä: kunnan päättäjät ja virkamiehet toimivat kansalaisten paikalliseksi hyväksi. He ovat vastuussa, paikallisesti.
Niin kauan kuin kuntalaiset kokevat voivansa vaikuttaa siihen, mitä verorahoilla tehdään, heidän luottamuksensa järjestelmään säilyy. Mikäli tämä luottamus heikkenee, myös iloisen veronmaksajan ilme kiristyy.
Paikallisten vaikutusmahdollisuuksien kehittäminen ei ole vain yksittäisen kunnan asia, vaan lopulta koko yhteiskunnan etu ja intressi. Mielestäni kunnissa ei olla riittävästi kiinnitetty huomiota tähän asiaan. Päätöksentekokultuurin avoimuus ja mahdollisuus eri tavoin vaikuttaa paikallisiin asioihin olisi voinut olla paljon vahvemmin esillä.
Kuntavaaleissa ÄÄNESTÄMINEN on vain yksi vaikuttamisen muoto. Sitäkin voisi kyllä uudistaa. Esimerkiksi 1800-luvulla kehitetty suhteellisen vaalitavan toimivuus olisi uudelleen arvioitava. Toinen tärkeä mekanismi on ASIAKASPALAUTE. Sen käyttäminen kuntalaisvaikuttamisen välineenä ei kunnissa kuitenkaan ole sillä tasolla kuin pitäisi.
Aivan oma osallistumisen kenttä on KEHITTÄJÄKUMPPANUUDET, joita kuntahallinnossa voisi edistää huomattavasti nykyistä enemmän. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sellaisten suunnittelukäytäntöjen omaksumista, joissa kuntalaisten ja heidän yhteisöjensä aktiivisuus tulisi paremmin huomioiduksi.
Mikkeliin voitaisiin esimerkiksi kehittää kunnan eri osa-alueita paremmin huomioivia, osallistavan kehittämisen välineitä. Niiden kautta niin yksittäiset kuntalaiset kuin yhdistykset ja yritykset voisivat nykyistä paremmin vaikuttaa suoraan kaupungin kehittämiseen. Poliitikotkaan eivät jäisi tässä osattomiksi, he voisivat aktiivisesti osallistua näihin paikallisiin prosesseihin.
Tulevaisuudessa yhä suurempi osa informaatiosta jaetaan internetin kautta. Asiointi siirtyy myös verkkomaailmaan. Se on ympäristö, johon kunnallishallinnon olisi sukellettava nykyistä määrätietoisemmin. Kunnan avoimuutta voidaan hallitusti rakentaa kaikkien kuntalaisten saavutettavilla olevien avointen verkkojen kautta.
Tämä askel tulee joka tapauksessa otettavaksi. Miksei Mikkeli voisi tässä asiassa mennä kehityksen kärkeen, lisätä kunnan kaikenkattavaa "läpinäkyvyyttä" ja sitä kautta kuntalaistensa luottamusta kunnalliseen päätöksentekoon.
Suomessa on kuitenkin 1860-luvulta muotoutunut vahva itsenäinen paikallishallinto. Se rakentui ensin seurakuntien perustalle mutta on myöhemmin kehittynyt laajaksi ja hyvin merkittävällä tavalla kansalaisten elämään vaikuttavaksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tänään meillä on monimuotoinen kuntakenttä, joka on monella tavalla kiintoisa, luovakin.
Kunnille on vuosikymmenten saatossa tullut erittäin laajat velvoitteet ihmisten hyvinvointipalvelujen järjestämisessä. Kunnat huolehtivat myös siitä, että ihmiset KOKEVAT yhteiskunnan toiminnan oikeudenmukaiseksi ja hyödylliseksi. Mikäli näin ei olisi, ihmiset eivät protestoimatta maksaisi verojaan.
Kunnat siis toimivat kansalaisten vaikutuskanavina ja paikallisen vaikuttamisen kenttinä. Julkiset palvelut konkretisoituvat myös ymmärrettäviksi: päiväkodeiksi, kouluiksi, sairaanhoidoksi, teiksi vesihuolloksi yms. Vastuukin on selkeä: kunnan päättäjät ja virkamiehet toimivat kansalaisten paikalliseksi hyväksi. He ovat vastuussa, paikallisesti.
Niin kauan kuin kuntalaiset kokevat voivansa vaikuttaa siihen, mitä verorahoilla tehdään, heidän luottamuksensa järjestelmään säilyy. Mikäli tämä luottamus heikkenee, myös iloisen veronmaksajan ilme kiristyy.
Paikallisten vaikutusmahdollisuuksien kehittäminen ei ole vain yksittäisen kunnan asia, vaan lopulta koko yhteiskunnan etu ja intressi. Mielestäni kunnissa ei olla riittävästi kiinnitetty huomiota tähän asiaan. Päätöksentekokultuurin avoimuus ja mahdollisuus eri tavoin vaikuttaa paikallisiin asioihin olisi voinut olla paljon vahvemmin esillä.
Kuntavaaleissa ÄÄNESTÄMINEN on vain yksi vaikuttamisen muoto. Sitäkin voisi kyllä uudistaa. Esimerkiksi 1800-luvulla kehitetty suhteellisen vaalitavan toimivuus olisi uudelleen arvioitava. Toinen tärkeä mekanismi on ASIAKASPALAUTE. Sen käyttäminen kuntalaisvaikuttamisen välineenä ei kunnissa kuitenkaan ole sillä tasolla kuin pitäisi.
Aivan oma osallistumisen kenttä on KEHITTÄJÄKUMPPANUUDET, joita kuntahallinnossa voisi edistää huomattavasti nykyistä enemmän. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sellaisten suunnittelukäytäntöjen omaksumista, joissa kuntalaisten ja heidän yhteisöjensä aktiivisuus tulisi paremmin huomioiduksi.
Mikkeliin voitaisiin esimerkiksi kehittää kunnan eri osa-alueita paremmin huomioivia, osallistavan kehittämisen välineitä. Niiden kautta niin yksittäiset kuntalaiset kuin yhdistykset ja yritykset voisivat nykyistä paremmin vaikuttaa suoraan kaupungin kehittämiseen. Poliitikotkaan eivät jäisi tässä osattomiksi, he voisivat aktiivisesti osallistua näihin paikallisiin prosesseihin.
Tulevaisuudessa yhä suurempi osa informaatiosta jaetaan internetin kautta. Asiointi siirtyy myös verkkomaailmaan. Se on ympäristö, johon kunnallishallinnon olisi sukellettava nykyistä määrätietoisemmin. Kunnan avoimuutta voidaan hallitusti rakentaa kaikkien kuntalaisten saavutettavilla olevien avointen verkkojen kautta.
Tämä askel tulee joka tapauksessa otettavaksi. Miksei Mikkeli voisi tässä asiassa mennä kehityksen kärkeen, lisätä kunnan kaikenkattavaa "läpinäkyvyyttä" ja sitä kautta kuntalaistensa luottamusta kunnalliseen päätöksentekoon.
lauantai 18. lokakuuta 2008
Omaishoitajat torilla
Torilla oli tänään Mikkelin seudun dementiayhdistyksen ja omaishoitajien järjestämä tempaus, joka keräsi kuulijoita tärkeän asian ympärille. Sanoma oli hyvin valmisteltu ja teksti painavaa. Omaishoitajat ovat yksi ProMikkelin aktiivisimpia ryhmiä. Kaupungille esitettiin toimeen tarttumista, vahvempaa tukea sekä omaishoidon kokonaisvaltaisen kehittämisstrategian laatimista.
Julkisesti on esitetty keskeiseksi omaishoidon tuen lisäämisperusteeksi se, että siitä tulee kaupungille säästöä, kun laitospaikkojen tarve vähenee. Onkin totta, että kotona ja omaisten työllä huolenpito on edullisempaa kuin laitoksessa. On kuitenkin muistettava, ettei omaisten harteille voi laskea kohtuutonta taakkaa. Myös he tarvitsevat tukea ja lepoa. Rahallinen korvaus on tärkeä mutta ei ainoa tekijä toimivassa kokonaisuudessa. Tarvitaan myös virikkeitä, kuntoutusta ja asiantuntijatukea.
Omaishoidon tarkoituksenmukainen järjestäminen edellyttää esitetyn strategian tekemistä ja toteuttamista. Mikkelissä on asiaan perehtyneitä ja aktiivisia kansalaisia sekä asiantuntijoita. Heidän tietonsa on tärkeätä saada käyttöön. Mikkelissä omaishoidon tuki on noin 10 €/asukas. Se on vähän. Omaishoitoa onkin varaa Mikkelissä kehittää, mutta sen tulee olla kestävällä pohjalla myös omaisten itsensä kannalta tarkasteltuna.
Julkisesti on esitetty keskeiseksi omaishoidon tuen lisäämisperusteeksi se, että siitä tulee kaupungille säästöä, kun laitospaikkojen tarve vähenee. Onkin totta, että kotona ja omaisten työllä huolenpito on edullisempaa kuin laitoksessa. On kuitenkin muistettava, ettei omaisten harteille voi laskea kohtuutonta taakkaa. Myös he tarvitsevat tukea ja lepoa. Rahallinen korvaus on tärkeä mutta ei ainoa tekijä toimivassa kokonaisuudessa. Tarvitaan myös virikkeitä, kuntoutusta ja asiantuntijatukea.
Omaishoidon tarkoituksenmukainen järjestäminen edellyttää esitetyn strategian tekemistä ja toteuttamista. Mikkelissä on asiaan perehtyneitä ja aktiivisia kansalaisia sekä asiantuntijoita. Heidän tietonsa on tärkeätä saada käyttöön. Mikkelissä omaishoidon tuki on noin 10 €/asukas. Se on vähän. Omaishoitoa onkin varaa Mikkelissä kehittää, mutta sen tulee olla kestävällä pohjalla myös omaisten itsensä kannalta tarkasteltuna.
torstai 16. lokakuuta 2008
Valveutunut äänestäjä testaa ehdokkaitaan
Sain tänään sähköpostin mahdolliselta äänestäjältä. Sirpa kirjoitti viestissä lähettäneensä oman tarinansa ja kysymyksensä niille ehdokkaille, joiden äänestämistä hän nyt harkitsee.
Sirpa pyysi vastaamaan mahdollisimman nopeasti, koska haluaa tehdä päätöksensä vastausten perustalta. Häntä kiinnosti ehdokkaiden kanta vanhusten hoitoon Mikkelissä.
Kerroin sen minkä tunsin ja tiesin. Minusta tuntui todella hienolta vastata tällaiseen kyselyyn. Se on ihan toista kuin "vaalikoneiden" kysymysvaihtoehtoihin vastaaminen. Tässä oli taustalla tosi ja koettu elämä.
Tällaisissa aktiivisissa kuntalaisissa on demokratian tulevaisuus, ja Mikkelin.
Sirpa pyysi vastaamaan mahdollisimman nopeasti, koska haluaa tehdä päätöksensä vastausten perustalta. Häntä kiinnosti ehdokkaiden kanta vanhusten hoitoon Mikkelissä.
Kerroin sen minkä tunsin ja tiesin. Minusta tuntui todella hienolta vastata tällaiseen kyselyyn. Se on ihan toista kuin "vaalikoneiden" kysymysvaihtoehtoihin vastaaminen. Tässä oli taustalla tosi ja koettu elämä.
Tällaisissa aktiivisissa kuntalaisissa on demokratian tulevaisuus, ja Mikkelin.
tiistai 14. lokakuuta 2008
Saamaton kehittäminen - kallis harrastus
Eilen oltiin taas ProMikkelin järjestämässä vaalitilaisuudessa, yliopistokeskuksen auditorioon oli kokoontunut noin 65 ihmistä keskustelemaan mielenterveys- ja paihdekysymyksistä. Tällä kertaa tilaisuus oli organisoitu niin, että puolueiden edustajat istuivat edessä vastaillen kukin vuorollaan tehtyihin kysymyksiin. Kysymykset olivat kyllä erinomaisia, mutta toteutustapa vähän tylsä.
Keskustelua herätti mm. mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseen suunnattu MIEPÄ hanke. Siihen on panostettu sekä rahaa että odotuksia. Rahaa on mennyt mutta odotukset eivät näytä täyttyneen. Hanketta kritisoitiin monesta suusta. Loppuraportista ei kuulemma löydy konkreettisia korjausliikkeitä. Liikaa koukeroista ja vaikeata kieltä. Ihmiset eivät ymmärtäneet lukemaansa. "Ajan ja rahan haaskausta" sanottiin.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen näissä keskustelutilaisuuksissa kritisoitavan KEHITTÄMISTÄ ja erityisesti hankkeita. Tällainen puhe saa minut hieman hämilleni. Minua kiinnostaisikin kovasti tietää, miksi juuri kehittämisellä tuntuu täällä Mikkelissä olevan niin huono maine?
Mieleen tulee vääjäämättä ajatus, että asioita ei kyllä tehdä ihan oikein, jos kehittämishankkeista on kerta toisensa jälkeen tuloksena vain suuri hämmennys. Onko kysymys sitoutumisen vai osaamisen puutteesta?
Kehittäminenhän tähtää toimintatapojen uudistamiseen. Muutos tapahtuu, kun asioita ensin mietitään hieman uudesta näkökulmasta ja sitten niitä myös tehdään käytännössä toisin. Minulle on tullut sellainen vaikutelma, että Mikkelissä juuri tämä käytännön toteuttaminen jää liian monessa hankkeessa uupumaan, eli hanke saadaan "konkretiaa vaille valmiiksi".
On kuitenkin suurta taloudellisten ja henkisten voimavarojen tuhlausta (esimerkiksi MIEPÄ hankkeeseen on panostettu noin 500 000 euroa) toteuttaa kehittämishankkeita, jotka eivät konkretisoidu muutoksina palvelurakenteissa ja -prosesseissa. Jokin näiden hankkeiden toteuttamisessa on vakavasti vialla. Ongelma ei varmaankaan ole hankkeissa sinänsä. Ilman niitähän on hyvin vaikeata, ellei mahdotonta, toteuttaa uudistuksia. Arjen palvelutyöstä ei henkilökunta käytännössä pysty irrottautumaan kehittämistyöhön ilman hankkeen tuomia lisäresursseja ja tukea.
Mikkelin kukoistuksen ja tulevaisuususkon kannalta olisi tärkeätä, että myös kehittämistoiminta hoidettaisiin sellaisella asiantuntemuksella ja osaamisella, ettei siitä jatkuvasti tulisi turhauttavia viestejä. Huonosta kehittämisestä lamauttava näköalattomuus leviää muihin toimijoihin ja lopulta näkyy jatkuvasti huonontuvana palvelutoimintana myös kuntalaisille. Toivon todella, että esimerkiksi kaupungin uusi kehittämispäällikkö tuo Mikkelin kehittämiskulttuuriin kaivattua osaamista ja johtajuutta.
ProMikkelillä on muuten erinomaiset kuntavaalisivut. Niiden eteen on nähty paljon vaivaa. Ehdokkaille on laadittu kiperä kysymyslista. Olen vastaillut vaalien alla moniin "galluppeihin" mutta tämä ProMikkelin kysely on ollut ylivoimaisesti haastavin. Vastausten muotoileminen avoimiin kysymyksiin käy hyvästä päättäjävalmennuksesta. Vaikka kaikki ehdokkaat eivät ole jaksaneet vastauksia rustata niin tämänkin testin ahkeroineita löytyy. Kiinnostuneet voivat tutustua ehdokkaiden vastauksiin tästä.
Keskustelua herätti mm. mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseen suunnattu MIEPÄ hanke. Siihen on panostettu sekä rahaa että odotuksia. Rahaa on mennyt mutta odotukset eivät näytä täyttyneen. Hanketta kritisoitiin monesta suusta. Loppuraportista ei kuulemma löydy konkreettisia korjausliikkeitä. Liikaa koukeroista ja vaikeata kieltä. Ihmiset eivät ymmärtäneet lukemaansa. "Ajan ja rahan haaskausta" sanottiin.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen näissä keskustelutilaisuuksissa kritisoitavan KEHITTÄMISTÄ ja erityisesti hankkeita. Tällainen puhe saa minut hieman hämilleni. Minua kiinnostaisikin kovasti tietää, miksi juuri kehittämisellä tuntuu täällä Mikkelissä olevan niin huono maine?
Mieleen tulee vääjäämättä ajatus, että asioita ei kyllä tehdä ihan oikein, jos kehittämishankkeista on kerta toisensa jälkeen tuloksena vain suuri hämmennys. Onko kysymys sitoutumisen vai osaamisen puutteesta?
Kehittäminenhän tähtää toimintatapojen uudistamiseen. Muutos tapahtuu, kun asioita ensin mietitään hieman uudesta näkökulmasta ja sitten niitä myös tehdään käytännössä toisin. Minulle on tullut sellainen vaikutelma, että Mikkelissä juuri tämä käytännön toteuttaminen jää liian monessa hankkeessa uupumaan, eli hanke saadaan "konkretiaa vaille valmiiksi".
On kuitenkin suurta taloudellisten ja henkisten voimavarojen tuhlausta (esimerkiksi MIEPÄ hankkeeseen on panostettu noin 500 000 euroa) toteuttaa kehittämishankkeita, jotka eivät konkretisoidu muutoksina palvelurakenteissa ja -prosesseissa. Jokin näiden hankkeiden toteuttamisessa on vakavasti vialla. Ongelma ei varmaankaan ole hankkeissa sinänsä. Ilman niitähän on hyvin vaikeata, ellei mahdotonta, toteuttaa uudistuksia. Arjen palvelutyöstä ei henkilökunta käytännössä pysty irrottautumaan kehittämistyöhön ilman hankkeen tuomia lisäresursseja ja tukea.
Mikkelin kukoistuksen ja tulevaisuususkon kannalta olisi tärkeätä, että myös kehittämistoiminta hoidettaisiin sellaisella asiantuntemuksella ja osaamisella, ettei siitä jatkuvasti tulisi turhauttavia viestejä. Huonosta kehittämisestä lamauttava näköalattomuus leviää muihin toimijoihin ja lopulta näkyy jatkuvasti huonontuvana palvelutoimintana myös kuntalaisille. Toivon todella, että esimerkiksi kaupungin uusi kehittämispäällikkö tuo Mikkelin kehittämiskulttuuriin kaivattua osaamista ja johtajuutta.
ProMikkelillä on muuten erinomaiset kuntavaalisivut. Niiden eteen on nähty paljon vaivaa. Ehdokkaille on laadittu kiperä kysymyslista. Olen vastaillut vaalien alla moniin "galluppeihin" mutta tämä ProMikkelin kysely on ollut ylivoimaisesti haastavin. Vastausten muotoileminen avoimiin kysymyksiin käy hyvästä päättäjävalmennuksesta. Vaikka kaikki ehdokkaat eivät ole jaksaneet vastauksia rustata niin tämänkin testin ahkeroineita löytyy. Kiinnostuneet voivat tutustua ehdokkaiden vastauksiin tästä.
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
Raja railona aukeaa - politiikassa
Valtakunnanpolitiikan ja paikallisen politiikan tekemisen välillä on eroja. Asiat ovat toisenlaisia ja politiikka sen myötä. Kirjoitin blogissa 28.9 paikallisen politiikan merkityksen korostumisesta. Sen yksi ilmenemismuoto on - valitettavasti - että raja paikallisen ja valtakunnallisen politiikan välillä näyttää avautuvan (ylittämättömäksi) railoksi.
Tänään oli Helsingin Sanomien mielipidesivulla espoolaisen Anne Ilmosen erinomainen kirjoitus otsikolla: Vaalikeskusteluissa tulisi käsitellä enemmän kuntakohtaisia kysymyksiä. Ilmonen kirjoittaa: " Niin kauan kuin puolueet ja media käyttäytyvät ikään kuin kuntavaalit olisivat vain tehostettu gallup puolueiden eduskuntavaalikannatuksesta, on turha ihmetellä, miksi äänestysaktiivisuus kuntavaaleissa laskee."
Kirjoittaja kuvaa terävästi, miten televisioväittelyt kerta toisensa jälkeen kulkevat sellaisella yleisyyden tasolla, ettei paikallinen kuntavaaliehdokas tai äänestäjä voi ilman henkistä ahdistusta sitä kuunnella. Puhetta kyllä tulee, mutta se ei kosketa kuntakentän poliittista arkea muuten kuin jollain epämääräisten lupausten tasolla tyyliin: lupaamme lisää resursseja perusopetukseen. Todellisuudessa kunnat juustohöyläävät juuri noita peruspalveluja. Ei vain Mikkelissä, vaan lukuisissa kunnissa ympäri Suomen.
Tapasin europarlamentikko Anneli Jäätteenmäen viime perjantaina Mikkelin torilla. Kysyin häneltä: mitä olisi tehtävissä paikallisen ja valtakunnallisen politiikan välisen railon kuromiseksi? Perustelin kysymystäni sillä, että politiikan oikeutus on lopulta siinä, miten politiikalla kyetään vaikuttamaan ihmisten arkeen ja korjaamaan oikeudenmukaisesti havaittuja epäkohtia.
Jäätteenmäki kuunteli, mutta ei osannut vastata. Sen sijaan hän toivoi asian nostamista vahvemmin esille. Ongelma on kiistatta keskeinen politiikan uskottavuuden kannalta. Juuri paikallispolitiikassa toimivien olisi itse esitettävä vaihtoehtoja ja ideoita asian korjaamiseksi.
Ehkä Jäätteenmäki lukee myös tuon Ilmosen mielipidekirjoituksen ja yhdistää sen edellä kuvaamaani episodiin Mikkelin torilla. Tämä teema olisi europarlamentikolle erinomaisen painava, joskin myös vaativa vaaliteema seuraaviin europarlamenttivaaleihin.
Tänään oli Helsingin Sanomien mielipidesivulla espoolaisen Anne Ilmosen erinomainen kirjoitus otsikolla: Vaalikeskusteluissa tulisi käsitellä enemmän kuntakohtaisia kysymyksiä. Ilmonen kirjoittaa: " Niin kauan kuin puolueet ja media käyttäytyvät ikään kuin kuntavaalit olisivat vain tehostettu gallup puolueiden eduskuntavaalikannatuksesta, on turha ihmetellä, miksi äänestysaktiivisuus kuntavaaleissa laskee."
Kirjoittaja kuvaa terävästi, miten televisioväittelyt kerta toisensa jälkeen kulkevat sellaisella yleisyyden tasolla, ettei paikallinen kuntavaaliehdokas tai äänestäjä voi ilman henkistä ahdistusta sitä kuunnella. Puhetta kyllä tulee, mutta se ei kosketa kuntakentän poliittista arkea muuten kuin jollain epämääräisten lupausten tasolla tyyliin: lupaamme lisää resursseja perusopetukseen. Todellisuudessa kunnat juustohöyläävät juuri noita peruspalveluja. Ei vain Mikkelissä, vaan lukuisissa kunnissa ympäri Suomen.
Tapasin europarlamentikko Anneli Jäätteenmäen viime perjantaina Mikkelin torilla. Kysyin häneltä: mitä olisi tehtävissä paikallisen ja valtakunnallisen politiikan välisen railon kuromiseksi? Perustelin kysymystäni sillä, että politiikan oikeutus on lopulta siinä, miten politiikalla kyetään vaikuttamaan ihmisten arkeen ja korjaamaan oikeudenmukaisesti havaittuja epäkohtia.
Jäätteenmäki kuunteli, mutta ei osannut vastata. Sen sijaan hän toivoi asian nostamista vahvemmin esille. Ongelma on kiistatta keskeinen politiikan uskottavuuden kannalta. Juuri paikallispolitiikassa toimivien olisi itse esitettävä vaihtoehtoja ja ideoita asian korjaamiseksi.
Ehkä Jäätteenmäki lukee myös tuon Ilmosen mielipidekirjoituksen ja yhdistää sen edellä kuvaamaani episodiin Mikkelin torilla. Tämä teema olisi europarlamentikolle erinomaisen painava, joskin myös vaativa vaaliteema seuraaviin europarlamenttivaaleihin.
lauantai 11. lokakuuta 2008
Toivotaanko 90% äänestysaktiivisuutta?
Mikkelin torin vaaliteltoilla oli tänään sateisesta säästä huolimatta hyvä tunnelma ja ihmisiä välillä ihan ruuhkaksi asti. Torilla puhuttiin useammin kuin kerran siitä: aikovatko mikkeliläiset vaikuttaa kaupungin asioihin äänestämällä vai protestoimalla, jättämällä nämä vaalit väliin.
En henkilökohtaisesti pysty vertaamaan aiempiin vaaleihin, mutta kokeneemmat näkevät lupaavaa virettä näiden vaalien alla. Oma tuntuma on samansuuntainen. Vaikuttaa siltä, että ihmiset haluavat MUUTOSTA ja ovat valmiita vaikuttamaan. Mielestäni on kiistatonta, että ProMikkeli kansalaisliike on osaltaan laittanut ihmiset ja mielipiteet liikkeelle. Tämän noteerasi myös lauantain Helsingin Sanomat (sivu A13).
Äänestäminen ei tietenkään ole ainoa aktiivisen kansalaisen vaikuttamiskeino. On kuitenkin kiinnostavaa seurata keskustelua tämän perinteisen vaikuttamismuodon uudistamisesta. Julkisuudessa poliitikot puolueesta riippumatta ovat huolissaan äänestysprosentin laskusta, mutta käytännön keinot asian korjaamiseksi ovat olleet täysin mitättömiä. Puhe äänestysikärajan laskusta on vienyt keskustelua pois oleellisesta. Paljon tärkeämpi on esimerkiksi kysymys internet-äänestyksen käyttöönotosta.
Virossa on tässä suhteessa menty vauhdilla ohi Suomen. Koko maassa on otettu käyttöön sähköinen äänestysmenettely. Ihmiset voivat äänestää täysin turvallisesti omilta kotitietokoneiltaan kansalaiskorttia käyttämällä. Kiinnostavaa on sekin, että ehdokasta voi halutessaan myös vaihtaa, jos äänestäjä saa hänestä esimerkiksi uutta tietoa.
Katso lisää Viron internet-äänestyksestä joko tästä tai tästä.
Suomessa internet-äänestämistä pidetään edelleen jotenkin epäluotettavana ja haavoittuvana. Olen samaa mieltä. Se lisää epävarmuutta, mutta ei teknisessä vaan poliittisessa mielessä. Internet-äänestys voisi laittaa poliittisen kentän uusjakoon. On esitetty, että verkkoäänestys nostaisi äänestysprosenttia oleellisesti, jopa lähelle 90 prosenttia. Kuvitelkaa tilanne, että äänestysprosentti nousisi näissä kunnallisvaaleissa Mikkelissä 89 prosenttiin.
Niin kauan kuin meillä ei ole käytössä muita tapoja kuin liput ja äänestyskopit. Joudumme turvautumaan vaalimainosten voimaan ja toivoa, että ne tuuppaavat myös nuoret uurnille.
En henkilökohtaisesti pysty vertaamaan aiempiin vaaleihin, mutta kokeneemmat näkevät lupaavaa virettä näiden vaalien alla. Oma tuntuma on samansuuntainen. Vaikuttaa siltä, että ihmiset haluavat MUUTOSTA ja ovat valmiita vaikuttamaan. Mielestäni on kiistatonta, että ProMikkeli kansalaisliike on osaltaan laittanut ihmiset ja mielipiteet liikkeelle. Tämän noteerasi myös lauantain Helsingin Sanomat (sivu A13).
Äänestäminen ei tietenkään ole ainoa aktiivisen kansalaisen vaikuttamiskeino. On kuitenkin kiinnostavaa seurata keskustelua tämän perinteisen vaikuttamismuodon uudistamisesta. Julkisuudessa poliitikot puolueesta riippumatta ovat huolissaan äänestysprosentin laskusta, mutta käytännön keinot asian korjaamiseksi ovat olleet täysin mitättömiä. Puhe äänestysikärajan laskusta on vienyt keskustelua pois oleellisesta. Paljon tärkeämpi on esimerkiksi kysymys internet-äänestyksen käyttöönotosta.
Virossa on tässä suhteessa menty vauhdilla ohi Suomen. Koko maassa on otettu käyttöön sähköinen äänestysmenettely. Ihmiset voivat äänestää täysin turvallisesti omilta kotitietokoneiltaan kansalaiskorttia käyttämällä. Kiinnostavaa on sekin, että ehdokasta voi halutessaan myös vaihtaa, jos äänestäjä saa hänestä esimerkiksi uutta tietoa.
Katso lisää Viron internet-äänestyksestä joko tästä tai tästä.
Suomessa internet-äänestämistä pidetään edelleen jotenkin epäluotettavana ja haavoittuvana. Olen samaa mieltä. Se lisää epävarmuutta, mutta ei teknisessä vaan poliittisessa mielessä. Internet-äänestys voisi laittaa poliittisen kentän uusjakoon. On esitetty, että verkkoäänestys nostaisi äänestysprosenttia oleellisesti, jopa lähelle 90 prosenttia. Kuvitelkaa tilanne, että äänestysprosentti nousisi näissä kunnallisvaaleissa Mikkelissä 89 prosenttiin.
Niin kauan kuin meillä ei ole käytössä muita tapoja kuin liput ja äänestyskopit. Joudumme turvautumaan vaalimainosten voimaan ja toivoa, että ne tuuppaavat myös nuoret uurnille.
perjantai 10. lokakuuta 2008
Huonoja ja hienoja uutisia
Keskiviikkona ollut ProMikkelin keskustelufoorumi kouluasioista veti tuttuun tapaan hyvin väkeä Päämajakoululle. Perästä on kuulunut tyytyväisiä kommentteja. Kouluasia pysyy agendalla. En ollut paikalla, mutta toinen kertoi yksimielisesti todetun, että lasten etu menee kaiken edelle. Koulu on lasta varten.
Tänään Länsi-Savossa oli neljän lapsen isän katkera kirjoitus. Reissuvihon kaverina pienen koululaisen repussa oli kotiin kulkenut ilmoitus: tänä vuonna ei järjestetä koulun joulujuhlaa. Syynä on opettajien lomautukset.
Oli helppoa päästä samalle tunnetasolle kirjoittajan kanssa. Minulle nuo koulun juhlat olivat aikoinaan juhlista tärkeimpiä, eniten odotettuja. Pelkkä ajatus ja muisto niistä saa minut vieläkin liikuttumaan. Suvivirttä ei voita mikään.
Kenen etu voi olla se, ettei joulujuhlaa järjestetä? Minun kantani on selvä: järjestäkää vanhemmat se joulujuhla. Näyttäkää millaisia arvoja te pidätte tärkeinä. Talkoot pystyyn!
Tänään oli hieno päivä Suomelle. Historian kolmas Nobel palkinto on merkittävä asia ja juhlan aihe. Hienoa, että se tuli rauhan puolesta tehdystä työstä. Mikä voisi olla tärkeämpää. Martti Ahtisaari on palkintonsa ansainnut. Marttikin on ope.
Tänään Länsi-Savossa oli neljän lapsen isän katkera kirjoitus. Reissuvihon kaverina pienen koululaisen repussa oli kotiin kulkenut ilmoitus: tänä vuonna ei järjestetä koulun joulujuhlaa. Syynä on opettajien lomautukset.
Oli helppoa päästä samalle tunnetasolle kirjoittajan kanssa. Minulle nuo koulun juhlat olivat aikoinaan juhlista tärkeimpiä, eniten odotettuja. Pelkkä ajatus ja muisto niistä saa minut vieläkin liikuttumaan. Suvivirttä ei voita mikään.
Kenen etu voi olla se, ettei joulujuhlaa järjestetä? Minun kantani on selvä: järjestäkää vanhemmat se joulujuhla. Näyttäkää millaisia arvoja te pidätte tärkeinä. Talkoot pystyyn!
Tänään oli hieno päivä Suomelle. Historian kolmas Nobel palkinto on merkittävä asia ja juhlan aihe. Hienoa, että se tuli rauhan puolesta tehdystä työstä. Mikä voisi olla tärkeämpää. Martti Ahtisaari on palkintonsa ansainnut. Marttikin on ope.
tiistai 7. lokakuuta 2008
Vireätä kansalaiskeskustelua
ProMikkeli järjesti tänään keskustelutilaisuuden liittyen peruspalveluihin. Yliopistokeskuksen auditorio oli tupaten täynnä väkeä. Paikalla oli iso joukko myös kunnallisvaaliehdokkaita. Onneksi kuntalaisetkin pääsivät puhumaan. Mielipiteitä tuli laidasta laitaan, luvattiin ja epäiltiin. Kaikki tämä kuuluu ikäänkuin tähän tyylilajiin. Syvälle ei päästä.
Itse mietin, että onneksi meillä on tämä ProMikkeli -liike. Epäilen ettei minkään puolueen järjestämä tilaisuus olisi vetänyt näin paljon väkeä. Kansalaisliikkeellä on hyvät verkostot. Tieto kulkee ja viesti kiirii ihmisten korviin.
Itse ihmettelen, mikseivät kaupungin johtavat viranhaltijat tule näihin tilaisuuksiin, vaikka varmasti niistä tietävät. Minusta julkiseen virkaan kuuluu ikäänkuin luontaisetuna, että on nautittava myös se palaute, joka kansalaisten suunnasta omaan tehtävään liittyen tulee. Keskustelukumppaniksi asettuminen, vaikeinakin aikoina, osoittaisi sitä vastuuta, jota monet nyt perään kuuluttavat.
Itse mietin, että onneksi meillä on tämä ProMikkeli -liike. Epäilen ettei minkään puolueen järjestämä tilaisuus olisi vetänyt näin paljon väkeä. Kansalaisliikkeellä on hyvät verkostot. Tieto kulkee ja viesti kiirii ihmisten korviin.
Itse ihmettelen, mikseivät kaupungin johtavat viranhaltijat tule näihin tilaisuuksiin, vaikka varmasti niistä tietävät. Minusta julkiseen virkaan kuuluu ikäänkuin luontaisetuna, että on nautittava myös se palaute, joka kansalaisten suunnasta omaan tehtävään liittyen tulee. Keskustelukumppaniksi asettuminen, vaikeinakin aikoina, osoittaisi sitä vastuuta, jota monet nyt perään kuuluttavat.
lauantai 4. lokakuuta 2008
Opet torilla - pakosta
Kunnallisvaalit alkavat näkyä. Tänään lauantaina olivat puolueet tulleet joukolla telttailemaan torille. Paikalla oli sateen lisäksi runsaslukuinen joukko ehdokkaita. Oman asiansa torille olivat tuoneet myös opettajat. Opettajien ammattijärjestö (OAJ) oli järjestänyt tapahtuman, jossa iso joukko opetuksen ammattilaisia antoi äänensä kuulua. "Arvon mekin ansaitsemme" -laulu kajahti omana sanoituksena nykyisten ja tulevien valtuutettujen korviin.
Länis-Savon sivuilla on käyty kirpakkaa keskustelua siitä, kenen asiaa opettajat ajavat. Parempi kysymys olisi: mitä asiaa opettajat ajavat. Minusta he ajavat laadukkaan opetuksen ja koulutuksen asiaa. Siinä asiassa olen heidän kanssaan samaa mieltä. Mikkeli ei voi jättäytyä opetuksen ja koulutuksen jälkijunaan. Laadukas opetus on sekä ennaltaehkäisevä että tulevaisuusinvestointi. Koulun monet merkitykset on tuotava tähän keskusteluun.
Nykyinen keskustelukulttuuri, jossa kunnan eri sektoreita tarkastellaan kokonaisuudesta irroitettuina, on erittäin tuhoisa kaupungin kokonaisvaltaisen kehittämisen kannalta. Pahimmillaan se johtaa kaikkien taisteluun kaikkia vastaan. Jos koulukysymystä tarkastellaan vain yhtenä sektorina ja tulosalueena, näkökulma kapeutuu sekä ongelmien ratkaisun että tulevaisuuden mahdollisuuksien kannalta.
Koulukysymys olisi nähtävä keskeisenä osana Mikkelin kaupungin kehittämistä ja tulevaisuuden rakentamista. Uusien veronmaksajien saaminen kuntaan edellyttää nuorten lapsiperheiden palveluilta, niin päivähoidolta kuin kouluiltakin korkeata laatua. Jos tavoitellaan koulutettujen nuorten perheitä Mikkeliin, näitä palveluja ei voida ohittaa. Ne ovat tutkitusti muuttopäätösten harkinnan ydinkysymyksiä.
Keskustelin torilla opettajien kanssa opetustoimen tilanteesta. Opettajien viesti ei mieltä ylennä. Tuntuu hyvin oudolta kuulla kerta toisensa jälkeen todistelua siitä, miten Mikkelissä ei kuulla asianomaisia viranhaltijoita, kun tehdään heitä koskevia päätöksiä. Tällainen asiantuntijaorganisaation johtamiskulttuuri ei ole tästä päivästä. Pahinta siinä on, että se tulee erittäin kalliksi mikkeliläisille veronmaksajille.
Tiedän omasta työstäni yliopistomaailmassa, ettei asiantuntijaorganisaation johtaminen ole helppoa. Mutta suorastaan mahdottomaksi se käy tilanteessa, jossa johto ei luota omiin asiantuntijoihinsa. Epäluottamus luo organisatorista tahmeutta ja lisää vuorovaikutuskustannuksia. Se ajaa opet torille vaatimaan arvostusta ja omaa ääntä.
Oma kysymyksensä on tietysti se, että rakenteita ei pidä arvioida vain tämän päivän tilanteen perusteella. Jos kaupungin johdon todellinen tavoite on saada muuttotase käännettyä kasvuun, niin sehän merkitsisi uusia oppilaita kouluihin. Mihin kehittämistyön tuloksena saadut uusien perheiden lapset menevät, jos kouluja on lopetetu ja tilat typistetty minimiin. Rakennetaanko silloin taas uutta?
Toivon todella, etteivät tämän päivän lamauttamistoimet ole viesti päätöksentekijöiden näköalattomuudesta ja toivottomuudesta. Jos Mikkelin kehittämisestä katoaa luottamus tulevaan, sen mukana menee .....
Länis-Savon sivuilla on käyty kirpakkaa keskustelua siitä, kenen asiaa opettajat ajavat. Parempi kysymys olisi: mitä asiaa opettajat ajavat. Minusta he ajavat laadukkaan opetuksen ja koulutuksen asiaa. Siinä asiassa olen heidän kanssaan samaa mieltä. Mikkeli ei voi jättäytyä opetuksen ja koulutuksen jälkijunaan. Laadukas opetus on sekä ennaltaehkäisevä että tulevaisuusinvestointi. Koulun monet merkitykset on tuotava tähän keskusteluun.
Nykyinen keskustelukulttuuri, jossa kunnan eri sektoreita tarkastellaan kokonaisuudesta irroitettuina, on erittäin tuhoisa kaupungin kokonaisvaltaisen kehittämisen kannalta. Pahimmillaan se johtaa kaikkien taisteluun kaikkia vastaan. Jos koulukysymystä tarkastellaan vain yhtenä sektorina ja tulosalueena, näkökulma kapeutuu sekä ongelmien ratkaisun että tulevaisuuden mahdollisuuksien kannalta.
Koulukysymys olisi nähtävä keskeisenä osana Mikkelin kaupungin kehittämistä ja tulevaisuuden rakentamista. Uusien veronmaksajien saaminen kuntaan edellyttää nuorten lapsiperheiden palveluilta, niin päivähoidolta kuin kouluiltakin korkeata laatua. Jos tavoitellaan koulutettujen nuorten perheitä Mikkeliin, näitä palveluja ei voida ohittaa. Ne ovat tutkitusti muuttopäätösten harkinnan ydinkysymyksiä.
Keskustelin torilla opettajien kanssa opetustoimen tilanteesta. Opettajien viesti ei mieltä ylennä. Tuntuu hyvin oudolta kuulla kerta toisensa jälkeen todistelua siitä, miten Mikkelissä ei kuulla asianomaisia viranhaltijoita, kun tehdään heitä koskevia päätöksiä. Tällainen asiantuntijaorganisaation johtamiskulttuuri ei ole tästä päivästä. Pahinta siinä on, että se tulee erittäin kalliksi mikkeliläisille veronmaksajille.
Tiedän omasta työstäni yliopistomaailmassa, ettei asiantuntijaorganisaation johtaminen ole helppoa. Mutta suorastaan mahdottomaksi se käy tilanteessa, jossa johto ei luota omiin asiantuntijoihinsa. Epäluottamus luo organisatorista tahmeutta ja lisää vuorovaikutuskustannuksia. Se ajaa opet torille vaatimaan arvostusta ja omaa ääntä.
Oma kysymyksensä on tietysti se, että rakenteita ei pidä arvioida vain tämän päivän tilanteen perusteella. Jos kaupungin johdon todellinen tavoite on saada muuttotase käännettyä kasvuun, niin sehän merkitsisi uusia oppilaita kouluihin. Mihin kehittämistyön tuloksena saadut uusien perheiden lapset menevät, jos kouluja on lopetetu ja tilat typistetty minimiin. Rakennetaanko silloin taas uutta?
Toivon todella, etteivät tämän päivän lamauttamistoimet ole viesti päätöksentekijöiden näköalattomuudesta ja toivottomuudesta. Jos Mikkelin kehittämisestä katoaa luottamus tulevaan, sen mukana menee .....
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
Vaalikoneiden rattaissa
Olen ehdokkaana työstänyt näkemyksiäni kolmeen vaalikoneeseen: MTV:n, YLE:n ja Länsi-Savon. Lisäksi tiedän, että ProMikkeli työstää omaa kysymyslistaansa. Ehdokkaille tulee lisäksi eri tahoilta pyyntöjä ottaa kantaa asioihin. Viimeksi tänään vastasin Adoptioperheet ry:n tekemään vaalikyselyyn, joka luonnollisesti koski adoptioperheiden asemaa ja kunnallisia palveluja. Tämän lisäksi olen päässyt vaalien keskustelutilaisuuksissa äänestämään punaisella ja vihreällä lipulla kantaani, esimerkiksi omaishoidon tuesta.
Ehdokkaana mielipiteeni ovat siis alkaneet kovasti kiinnostaa eri tahoja. Kysymykset ovat pääosin asiallisia, toisinaan hyvin kiperiä sen vuoksi, että kysymys tuntuu mahdottomalta vastata annettujen vaihtoehtojen puitteissa. Tällainen mekaaninen kyseleminen ei koskaan luonnollisesti ole "yksi yhteen" todellisen päätöksentekotilanteen kanssa. Jotain suunta ne kyllä antavat.
Puutteista huolimatta kannatan tällaisten kyselyjen tekemistä. Se aktivoi ehdokkaita ja viestii siitä, että eri intressiryhmät ovat aidosti kiinnostuneita ehdokkaiden ajatuksista. Erityisesti nuoret viihtyvät tällaisten verkkopohdintojen äärellä. Vaalikonet voivat vaikuttaa (innostaa) äänestämiseen. Toisaalta tulokset ovat oivaa viihdettä, josta saa aineksia niin kahvipöytäkeskusteluihin kuin leikkimielisiin kokeiluihin. Politiikan ei aina tarvitse olla niin totista.
Laajempi kysymys on, miten demokraattista järjestelmäämme tulisi kehittää, jotta se säilyttäisi oikeutuksensa yhteisten päätösten tekemisen tapana. Vaalikoneet eivät tietenkään ratkaise tätä ongelmaa, mutta ne voivat olla viitteitä siitä, mitä on tulossa.
Olemme todennäköisesti menossa kohti demokratian monimuotoistumista. Vaikuttamisen muotoja ja kanavia tulee lisää ja ihmiset käyttävät niitä yksilöllisesti ja tilannekohtaisesti. Äänestämisestä ja sitä kautta politiikasta tulee liikkuvampaa ja ennakoimatonta. Äänestäminen eduskunta- tai kunnallisvaaleissa ei siis yksin riitä, mutta yhtenä vaikuttamisen muotona "punaisen viivan vetäminen" puolustaa kyllä mielestäni paikkaansa.
Ehdokkaana mielipiteeni ovat siis alkaneet kovasti kiinnostaa eri tahoja. Kysymykset ovat pääosin asiallisia, toisinaan hyvin kiperiä sen vuoksi, että kysymys tuntuu mahdottomalta vastata annettujen vaihtoehtojen puitteissa. Tällainen mekaaninen kyseleminen ei koskaan luonnollisesti ole "yksi yhteen" todellisen päätöksentekotilanteen kanssa. Jotain suunta ne kyllä antavat.
Puutteista huolimatta kannatan tällaisten kyselyjen tekemistä. Se aktivoi ehdokkaita ja viestii siitä, että eri intressiryhmät ovat aidosti kiinnostuneita ehdokkaiden ajatuksista. Erityisesti nuoret viihtyvät tällaisten verkkopohdintojen äärellä. Vaalikonet voivat vaikuttaa (innostaa) äänestämiseen. Toisaalta tulokset ovat oivaa viihdettä, josta saa aineksia niin kahvipöytäkeskusteluihin kuin leikkimielisiin kokeiluihin. Politiikan ei aina tarvitse olla niin totista.
Laajempi kysymys on, miten demokraattista järjestelmäämme tulisi kehittää, jotta se säilyttäisi oikeutuksensa yhteisten päätösten tekemisen tapana. Vaalikoneet eivät tietenkään ratkaise tätä ongelmaa, mutta ne voivat olla viitteitä siitä, mitä on tulossa.
Olemme todennäköisesti menossa kohti demokratian monimuotoistumista. Vaikuttamisen muotoja ja kanavia tulee lisää ja ihmiset käyttävät niitä yksilöllisesti ja tilannekohtaisesti. Äänestämisestä ja sitä kautta politiikasta tulee liikkuvampaa ja ennakoimatonta. Äänestäminen eduskunta- tai kunnallisvaaleissa ei siis yksin riitä, mutta yhtenä vaikuttamisen muotona "punaisen viivan vetäminen" puolustaa kyllä mielestäni paikkaansa.
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
Paikallispolitiikka korostuu
Puoluesihteeri Jarmo Korhonen vieraili Mikkelissä eilen. Länsi-Savo nosti hänen puheistaan esiin ajatuksen, että osa puoluetuesta olisi ohjattava kunnallispolitiikan vahvistamiseen. Paikalliset politiikan tekijät tarvitsevat tukea vaikeiden päätösten taustojen hahmottamiseen ja vaihtoehtojen esittämiseen.
Korhonen on minusta oikeilla jäljillä, sillä paikallispolitiikan merkitys on vahvistumassa. Hyvin suuri osa ihmisten arkeen vaikuttavista päätöksistä tehdään paikallisesti. Paikallisten ongelmien ratkaisu on laajaa asiantuntemusta edellyttävä haaste. Oman palkkatyön ohella ei enää tahdo riittää aikaa syvälliseen vaihtoehtojen tutkimiseen ja asiantuntijatiedon vertailuun.
Korhosen esitys paikallisen päätöksenteon tukemisesta konkreettisin resurssein on mitä kannatettavin. Sitä voivat kuitenkin vastustaa ne, jotka eivät ymmärrä paikallisen päätöksenteon haasteellisuutta. Toisaalta puolueiden pitäisi päästä laajasti yhteisymmärrykseen siitä, ettei puoluetukea varmaankaan voida oleellisesti lisätä, vaan kyse olisi sen uudenlaisesta painotuksesta valtakunnantason ja paikallisen tason välillä.
Hienoa tässä keskustelunavauksessa on se, että se kiinnittää huomion paikallisten ongelmien ratkaisun lisääntyvään merkitykseen. Samat ratkaisut kun eivät enää toimi kaikialla Suomessa. Päättäjien on yhä vahvemmin otettava käyttöön omia paikallisia ratkaisuja ja käytettävä tietojaan ja luovuuttaan aiempaa aktiivisemmin. Tämä ansaitsee tulla huomatuksi ja tuetuksi myös valtakunnallisesti.
Korhonen on minusta oikeilla jäljillä, sillä paikallispolitiikan merkitys on vahvistumassa. Hyvin suuri osa ihmisten arkeen vaikuttavista päätöksistä tehdään paikallisesti. Paikallisten ongelmien ratkaisu on laajaa asiantuntemusta edellyttävä haaste. Oman palkkatyön ohella ei enää tahdo riittää aikaa syvälliseen vaihtoehtojen tutkimiseen ja asiantuntijatiedon vertailuun.
Korhosen esitys paikallisen päätöksenteon tukemisesta konkreettisin resurssein on mitä kannatettavin. Sitä voivat kuitenkin vastustaa ne, jotka eivät ymmärrä paikallisen päätöksenteon haasteellisuutta. Toisaalta puolueiden pitäisi päästä laajasti yhteisymmärrykseen siitä, ettei puoluetukea varmaankaan voida oleellisesti lisätä, vaan kyse olisi sen uudenlaisesta painotuksesta valtakunnantason ja paikallisen tason välillä.
Hienoa tässä keskustelunavauksessa on se, että se kiinnittää huomion paikallisten ongelmien ratkaisun lisääntyvään merkitykseen. Samat ratkaisut kun eivät enää toimi kaikialla Suomessa. Päättäjien on yhä vahvemmin otettava käyttöön omia paikallisia ratkaisuja ja käytettävä tietojaan ja luovuuttaan aiempaa aktiivisemmin. Tämä ansaitsee tulla huomatuksi ja tuetuksi myös valtakunnallisesti.
perjantai 26. syyskuuta 2008
Joukkoitsemurhan hurma
"Vuonna 2002 Suomessa tehtiin 1 095 itsemurhaa, joista 824 oli miesten itsemurhia. Itsemurhien merkitys työikäisen väestön kuolemansyynä on erityisen suuri alle 35-vuotiailla miehillä." (Lähde: terveyskirjasto.fi/itsemurhat)
Miksi kaksi tuhannesta itsemurhaan päätyneestä, päättää viedä mukanaan mahdollisimman monta muuta? Miksi joku valitsee joukkoitsemurhan. Mikä siinä hurmaa?
Tästä on kysymys myös Kauhajoen ja Jokelan tapauksissa. Kyseessä oli itsemurha, jonka erityispiirteenä on toteuttaa se näyttävästi, huomiota herättävästi.
Kun yksinäiset vanhukset tai nuoret tekevät itsemurhan, nämä tapaukset eivät pääse otsikoihin. Kymmenen toveriaan mukanaan vienyt itsemurhaaja avaa mediassa viikkoja kestävät julkisuuden.
Kuten psykologi Pekka Sauri tiistaina totesi, on vaarallista luoda itsemurhalle joukkoitsemurhan malli. Hänen mukaansa joukkoitsemurhaajan nimen toistaminen satoja kertoja päivässä kymmenissä medioissa luo esikuvaa niille sadoille ihmisille, jotka elävät näköalattomina oman tulevaisuutensa suhteen.
Tänäänkin Suomessa kolme ihmistä päätti itse elämänsä.
Emme tietenkään voi hyväkyä murhia, mutta yhtä lailla meidän tulee vieroksua itsemurhia. Niitä mielessään hautovat tarvitsevat kipeästi ihmistä rinnalle.
"Suomessa menetetään itsemurhan vuoksi ainakin 20 000 odotettavissa olevaa työikäisen väestön elinvuotta. Taloudelliset menetykset ovat useita satoja miljoonia euroja vuosittain. Itsemurhien merkitys on suhteellisesti suurin alle 35-vuotiailla miehillä.
Itsemurha on kuolemansyynä erityisasemassa, koska se traumaattisena tapahtumana kuormittaa psyykkisesti omaisia, työtovereita ja myös hoitohenkilökuntaa vielä enemmän kuin kuolemantapaukset yleensä. Itsemurha herättää menetyksen tunteiden lisäksi ympäristössään ahdistusta ja syyllisyyttä.
Pieni itsemurhakuolleisuus heijastaa väestön ja sen sosiaalisen ympäristön toimintakykyä ja kiinteyttä. Suuri itsemurhakuolleisuus on puolestaan oire väestön ja sen elinympäristön ongelmista. Yksilötasolla itsemurha on aina umpikujaan ajautuneen yksilön elämän traaginen loppu, joka vain hyvin harvoin perustuu rationaaliseen päätöksentekoon." (Lähde:terveyskirjasto.fi/itsemurhat)
Miksi kaksi tuhannesta itsemurhaan päätyneestä, päättää viedä mukanaan mahdollisimman monta muuta? Miksi joku valitsee joukkoitsemurhan. Mikä siinä hurmaa?
Tästä on kysymys myös Kauhajoen ja Jokelan tapauksissa. Kyseessä oli itsemurha, jonka erityispiirteenä on toteuttaa se näyttävästi, huomiota herättävästi.
Kun yksinäiset vanhukset tai nuoret tekevät itsemurhan, nämä tapaukset eivät pääse otsikoihin. Kymmenen toveriaan mukanaan vienyt itsemurhaaja avaa mediassa viikkoja kestävät julkisuuden.
Kuten psykologi Pekka Sauri tiistaina totesi, on vaarallista luoda itsemurhalle joukkoitsemurhan malli. Hänen mukaansa joukkoitsemurhaajan nimen toistaminen satoja kertoja päivässä kymmenissä medioissa luo esikuvaa niille sadoille ihmisille, jotka elävät näköalattomina oman tulevaisuutensa suhteen.
Tänäänkin Suomessa kolme ihmistä päätti itse elämänsä.
Emme tietenkään voi hyväkyä murhia, mutta yhtä lailla meidän tulee vieroksua itsemurhia. Niitä mielessään hautovat tarvitsevat kipeästi ihmistä rinnalle.
"Suomessa menetetään itsemurhan vuoksi ainakin 20 000 odotettavissa olevaa työikäisen väestön elinvuotta. Taloudelliset menetykset ovat useita satoja miljoonia euroja vuosittain. Itsemurhien merkitys on suhteellisesti suurin alle 35-vuotiailla miehillä.
Itsemurha on kuolemansyynä erityisasemassa, koska se traumaattisena tapahtumana kuormittaa psyykkisesti omaisia, työtovereita ja myös hoitohenkilökuntaa vielä enemmän kuin kuolemantapaukset yleensä. Itsemurha herättää menetyksen tunteiden lisäksi ympäristössään ahdistusta ja syyllisyyttä.
Pieni itsemurhakuolleisuus heijastaa väestön ja sen sosiaalisen ympäristön toimintakykyä ja kiinteyttä. Suuri itsemurhakuolleisuus on puolestaan oire väestön ja sen elinympäristön ongelmista. Yksilötasolla itsemurha on aina umpikujaan ajautuneen yksilön elämän traaginen loppu, joka vain hyvin harvoin perustuu rationaaliseen päätöksentekoon." (Lähde:terveyskirjasto.fi/itsemurhat)
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Koulussa ammutaan?
Suomi elää valitettavasti jälleen traagista tapahtumaa. Nuori mies ampui eilen kymmenen opiskelutoveriaan Kauhajoella. Se on tavallinen suomalainen pikkukaupunki.
Tällaisiin uutisiin ei totu. Ne järkyttävät aina syvältä. Suomi on poissa tolaltaan, kaikki puhuvat ja monet itkevät. Traagisinta on niillä, jotka ovat menettäneet läheisiään. Kysymme miksi?
On pakko esittää peruskysymys: miten meidän yhteiskuntamme sallii tällaisen tapahtua. Eikö jotain ole pahasti pielessä, kun olemme asian äärellä jo toistamiseen vuoden sisällä?
Toisaalta yhteiskuntamme osoittaa näissä tilanteissa myös kykynsä reagoida. Kriisiryhmät perustetaan 1-2 tuntia tapahtuneesta ja tietoa suorastaan tulvii eri lähteistä. Kouluissa ja kodeissa keskustellaan.
Samanaikaisesti kun pohdimme maailman pahuutta,
meidät ympäröi huolenpidon ja välittämisen verkko.
Ei Suomi ole paha paikka.
On kuitenkin selvää, että tarvitaan muutoksia. Puutteet niin aselupien myöntämiskäytänteissä kuin muissakin asioissa, jotka todetaan tämän taustalle, on syytä korjata päättäväisesti. Uutta näyttöä ei soisi odotettavan.
Aina nousee esiin myös keskustelu VASTUUSTA. Kuka vastaa siitä, että tähän reagoidaan korjaamalla asioita parempaan, ennalta ehkäisevään suuntaan?
Vastuu ei ole vain yhdellä taholla, vastuu on meillä kaikilla. Meidän jokaisen on syytä ajatella tätä asiaa. Pohdinnan jälkeen jonkin meissä soisi muuttuvan. Voimme tehdä muutoksen.
Tällaisiin uutisiin ei totu. Ne järkyttävät aina syvältä. Suomi on poissa tolaltaan, kaikki puhuvat ja monet itkevät. Traagisinta on niillä, jotka ovat menettäneet läheisiään. Kysymme miksi?
On pakko esittää peruskysymys: miten meidän yhteiskuntamme sallii tällaisen tapahtua. Eikö jotain ole pahasti pielessä, kun olemme asian äärellä jo toistamiseen vuoden sisällä?
Toisaalta yhteiskuntamme osoittaa näissä tilanteissa myös kykynsä reagoida. Kriisiryhmät perustetaan 1-2 tuntia tapahtuneesta ja tietoa suorastaan tulvii eri lähteistä. Kouluissa ja kodeissa keskustellaan.
Samanaikaisesti kun pohdimme maailman pahuutta,
meidät ympäröi huolenpidon ja välittämisen verkko.
Ei Suomi ole paha paikka.
On kuitenkin selvää, että tarvitaan muutoksia. Puutteet niin aselupien myöntämiskäytänteissä kuin muissakin asioissa, jotka todetaan tämän taustalle, on syytä korjata päättäväisesti. Uutta näyttöä ei soisi odotettavan.
Aina nousee esiin myös keskustelu VASTUUSTA. Kuka vastaa siitä, että tähän reagoidaan korjaamalla asioita parempaan, ennalta ehkäisevään suuntaan?
Vastuu ei ole vain yhdellä taholla, vastuu on meillä kaikilla. Meidän jokaisen on syytä ajatella tätä asiaa. Pohdinnan jälkeen jonkin meissä soisi muuttuvan. Voimme tehdä muutoksen.
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Valtuustossa 8. syyskuuta
Olin lehterillä seuraamassa Mikkelin kaupunginvaltuuston kokousta 8.9.08. Kiintoisimpina asioina olivat tarkastuslautakunnan arviointikertomus sekä talousarvion toteutumisen seuranta.
Tarkastuslautakunta on tärkeä, lakisääteinen toimielin, joka voi harkintansa mukaan puuttua melkein mihin tahansa kunnan toimintaa koskevaan kysymykseen.
Lautakunnan työskentelystä sain hyvin myönteisen käsityksen. Se oli tehnyt perusteellista työtä ja nostaa lausunnossaan esiin monia kiinnostavia kunnallishallinnon kipupisteitä.
Lautakunnan arvion mukaan kaupungin talousseuranta ei ole ollut ajantasaista. Ei ole pieni asia huomata, ettei luottamus- tai muullakaan johdolla ole ollut kunnon välineitä seurata, miten kaupungin talous todellisuudessa kehittyy. Ei siis ole ollut tietoa?
Vastauksessaan virkamiesjohto esittää, että talouden seurantaa on uudistettu vuoden 2008 alusta. Tähän ei voi sanoa muuta kuin: parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tehostuneen talousseurannan tuloksena valtuustolle esiteltiin katsaus kunnan talouteen ensimmäiseltä vuosipuoliskolta. Toisaalta helpottavaa kuultavaa varmaan monille oli se, että talouden syöksykierre näytetään saatavan hallintaan. Ainakin voimme olla varovaisen optimistisia.
Huolestuttavia sen sijaan ovat tiedot, joiden mukaan erikoissairaanhoidon kulut tulevat ylittämään budjetoidun roimasti (4,4 Meur). Tätäkin tietoa huolestuneempana katsoin verokertymätietoja, jotka osoittavat edelleen laskusuuntaan.
Verotulojen kokonaiskertymä jäänee noin 0,5 Meur alle talousarviossa esitetyn. Arvio tuloverokertymästä on ollut liian optimistinen.
Mikkelin onkin pikaisesti saatava imagonsa ja houkuttelevuutensa uudelle tasolle. Ihmiset on saatava kiinnostumaan Mikkelistä. Mikkelin markkinointi on suunnattava lapsiperheille ja eri alojen nuorille osaajille.
Menojen hillinnän rinnalla yhtä tärkeä tavoite on tulojen lisääminen.
Tarkastuslautakunta on tärkeä, lakisääteinen toimielin, joka voi harkintansa mukaan puuttua melkein mihin tahansa kunnan toimintaa koskevaan kysymykseen.
Lautakunnan työskentelystä sain hyvin myönteisen käsityksen. Se oli tehnyt perusteellista työtä ja nostaa lausunnossaan esiin monia kiinnostavia kunnallishallinnon kipupisteitä.
Lautakunnan arvion mukaan kaupungin talousseuranta ei ole ollut ajantasaista. Ei ole pieni asia huomata, ettei luottamus- tai muullakaan johdolla ole ollut kunnon välineitä seurata, miten kaupungin talous todellisuudessa kehittyy. Ei siis ole ollut tietoa?
Vastauksessaan virkamiesjohto esittää, että talouden seurantaa on uudistettu vuoden 2008 alusta. Tähän ei voi sanoa muuta kuin: parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tehostuneen talousseurannan tuloksena valtuustolle esiteltiin katsaus kunnan talouteen ensimmäiseltä vuosipuoliskolta. Toisaalta helpottavaa kuultavaa varmaan monille oli se, että talouden syöksykierre näytetään saatavan hallintaan. Ainakin voimme olla varovaisen optimistisia.
Huolestuttavia sen sijaan ovat tiedot, joiden mukaan erikoissairaanhoidon kulut tulevat ylittämään budjetoidun roimasti (4,4 Meur). Tätäkin tietoa huolestuneempana katsoin verokertymätietoja, jotka osoittavat edelleen laskusuuntaan.
Verotulojen kokonaiskertymä jäänee noin 0,5 Meur alle talousarviossa esitetyn. Arvio tuloverokertymästä on ollut liian optimistinen.
Mikkelin onkin pikaisesti saatava imagonsa ja houkuttelevuutensa uudelle tasolle. Ihmiset on saatava kiinnostumaan Mikkelistä. Mikkelin markkinointi on suunnattava lapsiperheille ja eri alojen nuorille osaajille.
Menojen hillinnän rinnalla yhtä tärkeä tavoite on tulojen lisääminen.
Kuntalaiskeskustelua
ProMikkeli -liike järjesti tänään kuntalaistilaisuuden kaupungin päiväkeskuksessa. Teemoina olivat: vanhus- ja vammaisasiat sekä omaishoitajuus. Paikalla oli noi 70 kiinnostunutta, joukossa myös nykyisiä valtuutettuja sekä uusia kunnallisvaaliehdokkaita.
ProMikkelin teemaryhmä oli valmistellut tilaisuuden hyvin. Se oli valmistautunut faktoin ja esimerkein. Hienoa, että ihmiset aktivoituvat ottamaan asioista selvää.
Omaishoidon, eli hoidon, jossa lähiomainen hoitaa läheistä ihmistä kotioloissa, asema Mikkelissä on muuhun maahan verrattuna huono. Siihen ei panosteta kuin 10 euroa asukasta kohti. Joissakin kunnissa luku on noin 130 euroa.
On kuitenkin kiistattomasti osoitettu, että omaishoito on edullista verrattuna muihin hoitomuotoihin. Salissa oli suuri yksimielisyys siitä, että omaishoitoa pitäisikin vahvistaa.
Kiistanalaisempi sen sijaan oli kysymys siitä, voitaisiinko väliaikaisella kunnallisveron korotuksella korvata henkilökunnan lomautukset. Keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun esitin, että...
kaupungin henkilökunta on jo nyt niin tiukilla ja työllistetty, ettei ole varmuutta siitä, että lomautukset lopulta tuottavat säästöä. Päinvastoin ne voivat aiheuttaa pidemmällä tähtäimellä kustannuksia esimerkiksi työmotivaation laskemisen, työuupumuksen ja rekrytointiongelmien pahenemisen kautta.
Esitinkin ajatuksen, että lomautusten vaihtoehtona olisi pitänyt harkita vakavasti väliaikaista, esimerkiksi noin 0,5 äyrin korotusta kunnallisveroon - määräajaksi. Sen jälkeen olisi äyriä sopimuksen mukaan laskettu.
Korotussopimukseen olisi luonnollisesti tullut liittää ehdoiksi tiukat tavoitteet etsiä ratkaisut kustannusten hillitsemiseksi ja palveluprosessien tehostamiseksi.
Toisaalta päätökset on tehty, eikä niiden perusteluja ole kovin hedelmällistä lähteä spekuloimaan. Ainoa hyöty tällaisesta jälkiviisastelusta lienee se, että tulee esille vaihtoehtoja.
Tilaisuuden jälkeen jäi joukko meitä uusia ehdokkaita keskustelemaan tilaisuuden annista. Olimme kaikki samoilla linjoilla siitä, että uutta osaamista ja uudenlaista yhteistyötä olisi valtuustoon saatava.
Kiintoisaa oli sekin, että edustimme eri puolueita: keskustaa, kokoomusta, SDP:ta ja vihreitä. Olisiko Mikkelin tulevaisuus rakennettavissa yli puoluerajojen ulottuvassa yhteistyössä?
ProMikkelin teemaryhmä oli valmistellut tilaisuuden hyvin. Se oli valmistautunut faktoin ja esimerkein. Hienoa, että ihmiset aktivoituvat ottamaan asioista selvää.
Omaishoidon, eli hoidon, jossa lähiomainen hoitaa läheistä ihmistä kotioloissa, asema Mikkelissä on muuhun maahan verrattuna huono. Siihen ei panosteta kuin 10 euroa asukasta kohti. Joissakin kunnissa luku on noin 130 euroa.
On kuitenkin kiistattomasti osoitettu, että omaishoito on edullista verrattuna muihin hoitomuotoihin. Salissa oli suuri yksimielisyys siitä, että omaishoitoa pitäisikin vahvistaa.
Kiistanalaisempi sen sijaan oli kysymys siitä, voitaisiinko väliaikaisella kunnallisveron korotuksella korvata henkilökunnan lomautukset. Keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun esitin, että...
kaupungin henkilökunta on jo nyt niin tiukilla ja työllistetty, ettei ole varmuutta siitä, että lomautukset lopulta tuottavat säästöä. Päinvastoin ne voivat aiheuttaa pidemmällä tähtäimellä kustannuksia esimerkiksi työmotivaation laskemisen, työuupumuksen ja rekrytointiongelmien pahenemisen kautta.
Esitinkin ajatuksen, että lomautusten vaihtoehtona olisi pitänyt harkita vakavasti väliaikaista, esimerkiksi noin 0,5 äyrin korotusta kunnallisveroon - määräajaksi. Sen jälkeen olisi äyriä sopimuksen mukaan laskettu.
Korotussopimukseen olisi luonnollisesti tullut liittää ehdoiksi tiukat tavoitteet etsiä ratkaisut kustannusten hillitsemiseksi ja palveluprosessien tehostamiseksi.
Toisaalta päätökset on tehty, eikä niiden perusteluja ole kovin hedelmällistä lähteä spekuloimaan. Ainoa hyöty tällaisesta jälkiviisastelusta lienee se, että tulee esille vaihtoehtoja.
Tilaisuuden jälkeen jäi joukko meitä uusia ehdokkaita keskustelemaan tilaisuuden annista. Olimme kaikki samoilla linjoilla siitä, että uutta osaamista ja uudenlaista yhteistyötä olisi valtuustoon saatava.
Kiintoisaa oli sekin, että edustimme eri puolueita: keskustaa, kokoomusta, SDP:ta ja vihreitä. Olisiko Mikkelin tulevaisuus rakennettavissa yli puoluerajojen ulottuvassa yhteistyössä?
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
Kunnallinen päätöksenteko ja Sofien valinta
Sofien valinta tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen joutuu ulkoisen pakon edessä valitsemaan kahden moraalisesti ja eettisesti kestämättömän vaihtoehdon väliltä.
Saman nimisessä kirjassa ja elokuvassa äiti joutuu äärimmäiseen valintatilanteeseen, kun keskitytysleirin lääkäri käskee hänen valita jomman kumman lapsistaan mukaansa, toisen kohtalona olisi kuolla.
Valintatilanne on tietysti äidillä äärimmäinen ja hän rukoilee, ettei tarvitsisi valita. Mutta lopulta hän tekee valinnan. Se painaa häntä lopun elämän, ja lopulta tuhoaa Sofien.
Tarinan viisaus on siinä, ettei meidän pitäisi päästää asioita siihen malliin, että joudumme moraalisesti kestämättömiin valintatilanteisiin. Hyvän politiikan tehtävänä on estää joutumasta "sofien valintoihin".
Kunnallisessa päätöksenteossa ei myöskään pitäisi joutua tilanteeseen, jossa kaikki vaihtoehdot ovat eettisesti kestämättömiä. Kun valittavana on enää säästäminen vanhusten inhimillisestä hoidosta tai nuorten huumeiden käyttäjien avusta, olemme todennäköisesti väärällä tiellä ja tehneet liian monia huonoja valintoja. Ainoa eettisesti kestävä ratkaisu on ottaa vastuu molemmista.
Mikä sitten on tuo ulkoinen auktoriteetti, joka pakottaa meidät valisemaan, vaikka emme eettisesti pidä sitä kestävänä. Onko taloudesta tullut niin määräävä tekijä yhteiskunnassamme, että se pakottaa meidät moraalisesti arveluttavalle tielle ja valintoihin.
Tämä on kunnallista päätöksentekoa laajempi kysymys. Kyllä yhteiskunnan tasolla pitää huolehtia siitä, ettei paikallisia päätöksentekotilanteita tarvitse tehdä vain huonojen, moraalisesti ja eettisesti kyseenalaisten vaihtoehtojen välillä.
Meidän on kannettava vastuumme, mutta oltava rohkeita myös kyseenalaistamaan sellaiset valintatilanteet, jotka eivät ole ihmisarvon mukaisia.
Saman nimisessä kirjassa ja elokuvassa äiti joutuu äärimmäiseen valintatilanteeseen, kun keskitytysleirin lääkäri käskee hänen valita jomman kumman lapsistaan mukaansa, toisen kohtalona olisi kuolla.
Valintatilanne on tietysti äidillä äärimmäinen ja hän rukoilee, ettei tarvitsisi valita. Mutta lopulta hän tekee valinnan. Se painaa häntä lopun elämän, ja lopulta tuhoaa Sofien.
Tarinan viisaus on siinä, ettei meidän pitäisi päästää asioita siihen malliin, että joudumme moraalisesti kestämättömiin valintatilanteisiin. Hyvän politiikan tehtävänä on estää joutumasta "sofien valintoihin".
Kunnallisessa päätöksenteossa ei myöskään pitäisi joutua tilanteeseen, jossa kaikki vaihtoehdot ovat eettisesti kestämättömiä. Kun valittavana on enää säästäminen vanhusten inhimillisestä hoidosta tai nuorten huumeiden käyttäjien avusta, olemme todennäköisesti väärällä tiellä ja tehneet liian monia huonoja valintoja. Ainoa eettisesti kestävä ratkaisu on ottaa vastuu molemmista.
Mikä sitten on tuo ulkoinen auktoriteetti, joka pakottaa meidät valisemaan, vaikka emme eettisesti pidä sitä kestävänä. Onko taloudesta tullut niin määräävä tekijä yhteiskunnassamme, että se pakottaa meidät moraalisesti arveluttavalle tielle ja valintoihin.
Tämä on kunnallista päätöksentekoa laajempi kysymys. Kyllä yhteiskunnan tasolla pitää huolehtia siitä, ettei paikallisia päätöksentekotilanteita tarvitse tehdä vain huonojen, moraalisesti ja eettisesti kyseenalaisten vaihtoehtojen välillä.
Meidän on kannettava vastuumme, mutta oltava rohkeita myös kyseenalaistamaan sellaiset valintatilanteet, jotka eivät ole ihmisarvon mukaisia.
perjantai 12. syyskuuta 2008
Keskitetty vai hajautettu kuntarakenne
Kesällä alkanut keskustelu Suomen aluerakenteen tulevaisuudesta on kiihtynyt aivan uskomattomaan liitoon sen jälkeen, kun pääministeri Vanhanen saatiin riipustamaan paperinkulmaan puutarhakaupunki -visionsa.
Helsingin Sanomat on kantanut keskustelua hämmästyttävän aktiivisesti. Lähes joka päivä julkaistaan kirjoituksia, joissa kuvataan kaupunkielämän rikkautta ja innovatiivisuutta.
Vanhanen on jäänyt Hesarin sivuilla jotakuinkin alakynteen, odotan kehätuomarin armollista päätöstä lopettaa ottelu tällä erää tähän. Ei kuitenkaan siksi, että asia ei ole tärkeä.
Vaan siksi, että keskustelu lähti pahasti harhateille, eli hedelmättömään väittelyyn siitä, onko kaupunki parempi paikka elää kuin maaseutu. Tämä jos mikään on turha ja vanhakantainen vastakkainasettelu. Tyytyväisiä ja tyytymättömiä asukkaita löytyy niin maalta kuin kaupungeista. Erilaisia innovaatioita syntyy tietysti molemmissa.
Kiinnostavaa sen sijaan olisi ollut tuoda hajautetun ja keskitetyn politiikan kysymykset paikallisen tason kuntakeskusteluun ja kysyä: missä määrin hallinnollisilta alueiltaan laajentuvat kunnat ovat valmiita huolehtimaan myös kunnan kylien asukkaista, yhteyksistä ja palveluista. Kehitetäänkö koko kuntaa tasapuolisesti?
Tätä keskustelua ei kunnissa avoimesti käydä. Vaikka pitäisi!
Helsingin Sanomat on kantanut keskustelua hämmästyttävän aktiivisesti. Lähes joka päivä julkaistaan kirjoituksia, joissa kuvataan kaupunkielämän rikkautta ja innovatiivisuutta.
Vanhanen on jäänyt Hesarin sivuilla jotakuinkin alakynteen, odotan kehätuomarin armollista päätöstä lopettaa ottelu tällä erää tähän. Ei kuitenkaan siksi, että asia ei ole tärkeä.
Vaan siksi, että keskustelu lähti pahasti harhateille, eli hedelmättömään väittelyyn siitä, onko kaupunki parempi paikka elää kuin maaseutu. Tämä jos mikään on turha ja vanhakantainen vastakkainasettelu. Tyytyväisiä ja tyytymättömiä asukkaita löytyy niin maalta kuin kaupungeista. Erilaisia innovaatioita syntyy tietysti molemmissa.
Kiinnostavaa sen sijaan olisi ollut tuoda hajautetun ja keskitetyn politiikan kysymykset paikallisen tason kuntakeskusteluun ja kysyä: missä määrin hallinnollisilta alueiltaan laajentuvat kunnat ovat valmiita huolehtimaan myös kunnan kylien asukkaista, yhteyksistä ja palveluista. Kehitetäänkö koko kuntaa tasapuolisesti?
Tätä keskustelua ei kunnissa avoimesti käydä. Vaikka pitäisi!
tiistai 9. syyskuuta 2008
Kuntaliitoksia
Kokeneet Mikkelin kuntapäättäjät ovat esittäneet, että seuraavalla valtuustokaudella uudet kuntaliitokset nousevat tulevien valtuustojen asialistoille.
Kantani kuntaliitoksiin oli pitkään hyvin kriittinen. Uskoin kuntien päättäjien pääsevän neuvotteluin etenemään hallinnolliset rajat ylittävän palveluyhteistyön edistämisessä.
Yhteistyötä toki yhä enenevässä määrin tehtiin, mutta ratkaisevasti edettiin vain harvoilla seuduilla. Valtiokin alkoi 2000-luvun taitteessa hermostua palvelurakenteiden uudistumisen vitkaisuuteen.
Kuntaliitoksiin liittyy hyvin monenlaisia kysymyksiä ja hallitsemattomina liitokset voivat tulla kalliiksi. Olen kuitenkin vahvistuvan seudullisen yhteistyön kannattaja ja pidän erityisesti seudullisen elinkeinopolitiikan vahvistamista hyvin tärkeänä kehittämisen suuntana.
Yhtä kuntaa suurempien toiminnallisten kokonaisuuksien - eli seutujen - merkitys tulee alue- ja elinkeinopolitiikassa jo nykyisten linjausten myötä vahvistumaan.
Tähän trendiin on Mikkelin seudullakin syytä varautua. Jos tämä kehitys johtaa uusien kuntaliitosten esiin nousemiseen, niin sekin asia on otettava harkintaa.
Varmaa on kuitenkin se, että hallinnollisen kuntakoon kasvaessa paikallisuuden ja lähiympäristön palvelujen merkitys korostuu.
Kantani kuntaliitoksiin oli pitkään hyvin kriittinen. Uskoin kuntien päättäjien pääsevän neuvotteluin etenemään hallinnolliset rajat ylittävän palveluyhteistyön edistämisessä.
Yhteistyötä toki yhä enenevässä määrin tehtiin, mutta ratkaisevasti edettiin vain harvoilla seuduilla. Valtiokin alkoi 2000-luvun taitteessa hermostua palvelurakenteiden uudistumisen vitkaisuuteen.
Kuntaliitoksiin liittyy hyvin monenlaisia kysymyksiä ja hallitsemattomina liitokset voivat tulla kalliiksi. Olen kuitenkin vahvistuvan seudullisen yhteistyön kannattaja ja pidän erityisesti seudullisen elinkeinopolitiikan vahvistamista hyvin tärkeänä kehittämisen suuntana.
Yhtä kuntaa suurempien toiminnallisten kokonaisuuksien - eli seutujen - merkitys tulee alue- ja elinkeinopolitiikassa jo nykyisten linjausten myötä vahvistumaan.
Tähän trendiin on Mikkelin seudullakin syytä varautua. Jos tämä kehitys johtaa uusien kuntaliitosten esiin nousemiseen, niin sekin asia on otettava harkintaa.
Varmaa on kuitenkin se, että hallinnollisen kuntakoon kasvaessa paikallisuuden ja lähiympäristön palvelujen merkitys korostuu.
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Mikkeli lamauttaa - eikä säästä
Mikkelissä on talouskurimuksen perusteella päätetty lamauttaa kunnan peruspalvelut määräajaksi. Päätös on äärimmäinen keino, johon kunnallisella sektorilla turvaudutaan vain, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.
Taustalla olevan logiikan mukaan säästöä syntyy siitä, ettei sairaanhoitajalle, opettajalle tai hallintohenkilölle makseta palkkaa. Yksinkertaista?
Yksityinen yritys lomauttaa väkensä, kun ei ole työtä. Yritys vähentää työvoimaa, jos ei ole asiakkaita. Kun asiakkaita riittää, ei tietenkään lomailla, vaan tehdään töitä lujasti ja palkataan uutta väkeä.
Kunnallinen palvelu toimii eri logiikalla. Se lomauttaa, kun ei ole rahaa. Asiakkaita kyllä riittää niin opettajilla kuin sairaanhoitajilla. Lamautettu palvelu jättää asiakkaan heitteille, työt tekemättä.
Tekemättömän työn kustannuksia ei kunnallisessa palvelussa lasketa. Yrittäjälle se voisi tuoda kohtalokkaan lisälaskun menetettyinä asiakassuhteina ja tilauksina.
Lomauttamisesta tulee kuitenkin aina lisälasku. Jonkun pitää suunnitella ja johtaa kaikki sadat lamautusprosessit. Pitää istua ylimääräisissä kokouksissa miettimässä, miten tästä selvitään. Rehtorit, osastonhoitajat ja hallinnon esimiehet tekevät ylimääräistä lamautustyötä. Ratkaistavana on suuri joukko hyvin kiperiä, kipeitäkin ongelmia. Työ on henkisesti äärimmäisen raskasta kaikille osapuolille.
Sekään ei riitä, että lamautukseen mennään järjestäytyneesti. Pitää kokoontua palavereihin suunnittelemaan myös sitä, miten lamautuksesta päästään takaisin toimiviin palveluprosesseihin. Miten saadaan luotua taas hyvä tekemisen meininki työyhteisöön ja luotamus omaan osaamiseen. Siihen tarvitaan jälleen paljon (ylimääräistä) työtä, varmasti myös ylityötä.
Kunnallinen palvelutuotanto on yhdessä tärkeässä asiassa yhteneväinen yksityisen sektorin kanssa. Molemmissa oleellista on ihmisten osaaminen ja työprosessien hallinta. Lomauttaminen iskee lamauttavasti juuri tähän ytimeen.
Lomautus on väärä lääke kunnallisten palvelujen kriisiin.
Taustalla olevan logiikan mukaan säästöä syntyy siitä, ettei sairaanhoitajalle, opettajalle tai hallintohenkilölle makseta palkkaa. Yksinkertaista?
Yksityinen yritys lomauttaa väkensä, kun ei ole työtä. Yritys vähentää työvoimaa, jos ei ole asiakkaita. Kun asiakkaita riittää, ei tietenkään lomailla, vaan tehdään töitä lujasti ja palkataan uutta väkeä.
Kunnallinen palvelu toimii eri logiikalla. Se lomauttaa, kun ei ole rahaa. Asiakkaita kyllä riittää niin opettajilla kuin sairaanhoitajilla. Lamautettu palvelu jättää asiakkaan heitteille, työt tekemättä.
Tekemättömän työn kustannuksia ei kunnallisessa palvelussa lasketa. Yrittäjälle se voisi tuoda kohtalokkaan lisälaskun menetettyinä asiakassuhteina ja tilauksina.
Lomauttamisesta tulee kuitenkin aina lisälasku. Jonkun pitää suunnitella ja johtaa kaikki sadat lamautusprosessit. Pitää istua ylimääräisissä kokouksissa miettimässä, miten tästä selvitään. Rehtorit, osastonhoitajat ja hallinnon esimiehet tekevät ylimääräistä lamautustyötä. Ratkaistavana on suuri joukko hyvin kiperiä, kipeitäkin ongelmia. Työ on henkisesti äärimmäisen raskasta kaikille osapuolille.
Sekään ei riitä, että lamautukseen mennään järjestäytyneesti. Pitää kokoontua palavereihin suunnittelemaan myös sitä, miten lamautuksesta päästään takaisin toimiviin palveluprosesseihin. Miten saadaan luotua taas hyvä tekemisen meininki työyhteisöön ja luotamus omaan osaamiseen. Siihen tarvitaan jälleen paljon (ylimääräistä) työtä, varmasti myös ylityötä.
Kunnallinen palvelutuotanto on yhdessä tärkeässä asiassa yhteneväinen yksityisen sektorin kanssa. Molemmissa oleellista on ihmisten osaaminen ja työprosessien hallinta. Lomauttaminen iskee lamauttavasti juuri tähän ytimeen.
Lomautus on väärä lääke kunnallisten palvelujen kriisiin.
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Pormestarimallista
Länsi-Savon (31.8) mukaan mikkeliläiset puolueaktiivit eivät innostu pormestarimallista.
Mielestäni sitä pitäisi kuitenkin harkita vakavasti. Näen siinä mahdollisuuden viedä kunnallista johtamiskulttuuria avoimempaan ja keskustelevampaan suuntaan.
Pormestarivaalin yhteydessä ehdokkaat esittelisivät omat ohjelmansa kaupungin kehittämiseksi. Valituksi tultuaan pormestari olisi vastuussa esittämänsä ohjelman toteuttamisesta. Tämä lisäisi sekä kiinnostusta että keskustelua kaupungin asioista.
Mielestäni sitä pitäisi kuitenkin harkita vakavasti. Näen siinä mahdollisuuden viedä kunnallista johtamiskulttuuria avoimempaan ja keskustelevampaan suuntaan.
Pormestarivaalin yhteydessä ehdokkaat esittelisivät omat ohjelmansa kaupungin kehittämiseksi. Valituksi tultuaan pormestari olisi vastuussa esittämänsä ohjelman toteuttamisesta. Tämä lisäisi sekä kiinnostusta että keskustelua kaupungin asioista.
Nyt se alkaa!
Tänään oli Länsi-Savossa ensimmäinen lehti-ilmoitus, jossa Keskusta toivotti ihmisiä tapaamaan ministeri Mari Kiviniemeä sekä keskustan kunnallisvaaliehdokkaita.
Paikkana Mikkelin torin Marskin torikahvila klo 10.15 - 10.50.
Paikkana Mikkelin torin Marskin torikahvila klo 10.15 - 10.50.
sunnuntai 17. elokuuta 2008
Miksi politiikkaan?
Miksi asetuin ehdolle kunnallisvaaleihin?
Miksi haluaisin mukaan politiikkaan?
Mielestäni politiikka on tärkeätä. Se on välttämätön osa yhteiskuntaa. Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja siten myös politiikasta.
En ole aktiivisesti koskaan osallistunut puoluepolitiikkaan. Olen käynyt äänestämässä, mutta puoluepolitiikkaan en ole tuntenut vetoa. Siksi olen hieman itsekin hämilläni, että olen nyt tällä tiellä.
Mikkelissä minua on pyydetty muutamia kertoja ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Viimeisin kysely Keskustapuolueen suunnalta tuli tämän vuoden heinäkuussa. Tällä kertaa otin asian vakavaan harkintaan. Allekirjoitin ehdokaspaperin elokuun 1. päivänä.
Tärkein perustelu minulle itselleni on se, että haluan osallistua niiden asioiden käsittelyyn, jotka koskevat kotikaupunkiani. Uskon siihen, että osallistumisella on merkitystä. Aktiivinen kansalainen on demokraattisen yhteiskunnan - ja kunnan - perusta.
Demokratiassa voi vaikuttaa monella tavalla. Poliittisen järjestelmän kautta vaikuttaminen on vain yksi väylä. Tunnen sitä maailmaa ja uskon, että osaisin vaikuttaa sen sisällä.
Mikkelillä ei mene kovin hyvin. Talous on tiukilla. Meidän yhteinen Mikkelimme tarvitsee kuntalaistensa aktiivisuutta.
Ehdolle asettuminen on minun poliittinen valintani Mikkelin puolesta.
Miksi haluaisin mukaan politiikkaan?
Mielestäni politiikka on tärkeätä. Se on välttämätön osa yhteiskuntaa. Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja siten myös politiikasta.
En ole aktiivisesti koskaan osallistunut puoluepolitiikkaan. Olen käynyt äänestämässä, mutta puoluepolitiikkaan en ole tuntenut vetoa. Siksi olen hieman itsekin hämilläni, että olen nyt tällä tiellä.
Mikkelissä minua on pyydetty muutamia kertoja ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Viimeisin kysely Keskustapuolueen suunnalta tuli tämän vuoden heinäkuussa. Tällä kertaa otin asian vakavaan harkintaan. Allekirjoitin ehdokaspaperin elokuun 1. päivänä.
Tärkein perustelu minulle itselleni on se, että haluan osallistua niiden asioiden käsittelyyn, jotka koskevat kotikaupunkiani. Uskon siihen, että osallistumisella on merkitystä. Aktiivinen kansalainen on demokraattisen yhteiskunnan - ja kunnan - perusta.
Demokratiassa voi vaikuttaa monella tavalla. Poliittisen järjestelmän kautta vaikuttaminen on vain yksi väylä. Tunnen sitä maailmaa ja uskon, että osaisin vaikuttaa sen sisällä.
Mikkelillä ei mene kovin hyvin. Talous on tiukilla. Meidän yhteinen Mikkelimme tarvitsee kuntalaistensa aktiivisuutta.
Ehdolle asettuminen on minun poliittinen valintani Mikkelin puolesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
