Kesällä alkanut keskustelu Suomen aluerakenteen tulevaisuudesta on kiihtynyt aivan uskomattomaan liitoon sen jälkeen, kun pääministeri Vanhanen saatiin riipustamaan paperinkulmaan puutarhakaupunki -visionsa.
Helsingin Sanomat on kantanut keskustelua hämmästyttävän aktiivisesti. Lähes joka päivä julkaistaan kirjoituksia, joissa kuvataan kaupunkielämän rikkautta ja innovatiivisuutta.
Vanhanen on jäänyt Hesarin sivuilla jotakuinkin alakynteen, odotan kehätuomarin armollista päätöstä lopettaa ottelu tällä erää tähän. Ei kuitenkaan siksi, että asia ei ole tärkeä.
Vaan siksi, että keskustelu lähti pahasti harhateille, eli hedelmättömään väittelyyn siitä, onko kaupunki parempi paikka elää kuin maaseutu. Tämä jos mikään on turha ja vanhakantainen vastakkainasettelu. Tyytyväisiä ja tyytymättömiä asukkaita löytyy niin maalta kuin kaupungeista. Erilaisia innovaatioita syntyy tietysti molemmissa.
Kiinnostavaa sen sijaan olisi ollut tuoda hajautetun ja keskitetyn politiikan kysymykset paikallisen tason kuntakeskusteluun ja kysyä: missä määrin hallinnollisilta alueiltaan laajentuvat kunnat ovat valmiita huolehtimaan myös kunnan kylien asukkaista, yhteyksistä ja palveluista. Kehitetäänkö koko kuntaa tasapuolisesti?
Tätä keskustelua ei kunnissa avoimesti käydä. Vaikka pitäisi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti