Mikkelissä on talouskurimuksen perusteella päätetty lamauttaa kunnan peruspalvelut määräajaksi. Päätös on äärimmäinen keino, johon kunnallisella sektorilla turvaudutaan vain, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.
Taustalla olevan logiikan mukaan säästöä syntyy siitä, ettei sairaanhoitajalle, opettajalle tai hallintohenkilölle makseta palkkaa. Yksinkertaista?
Yksityinen yritys lomauttaa väkensä, kun ei ole työtä. Yritys vähentää työvoimaa, jos ei ole asiakkaita. Kun asiakkaita riittää, ei tietenkään lomailla, vaan tehdään töitä lujasti ja palkataan uutta väkeä.
Kunnallinen palvelu toimii eri logiikalla. Se lomauttaa, kun ei ole rahaa. Asiakkaita kyllä riittää niin opettajilla kuin sairaanhoitajilla. Lamautettu palvelu jättää asiakkaan heitteille, työt tekemättä.
Tekemättömän työn kustannuksia ei kunnallisessa palvelussa lasketa. Yrittäjälle se voisi tuoda kohtalokkaan lisälaskun menetettyinä asiakassuhteina ja tilauksina.
Lomauttamisesta tulee kuitenkin aina lisälasku. Jonkun pitää suunnitella ja johtaa kaikki sadat lamautusprosessit. Pitää istua ylimääräisissä kokouksissa miettimässä, miten tästä selvitään. Rehtorit, osastonhoitajat ja hallinnon esimiehet tekevät ylimääräistä lamautustyötä. Ratkaistavana on suuri joukko hyvin kiperiä, kipeitäkin ongelmia. Työ on henkisesti äärimmäisen raskasta kaikille osapuolille.
Sekään ei riitä, että lamautukseen mennään järjestäytyneesti. Pitää kokoontua palavereihin suunnittelemaan myös sitä, miten lamautuksesta päästään takaisin toimiviin palveluprosesseihin. Miten saadaan luotua taas hyvä tekemisen meininki työyhteisöön ja luotamus omaan osaamiseen. Siihen tarvitaan jälleen paljon (ylimääräistä) työtä, varmasti myös ylityötä.
Kunnallinen palvelutuotanto on yhdessä tärkeässä asiassa yhteneväinen yksityisen sektorin kanssa. Molemmissa oleellista on ihmisten osaaminen ja työprosessien hallinta. Lomauttaminen iskee lamauttavasti juuri tähän ytimeen.
Lomautus on väärä lääke kunnallisten palvelujen kriisiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti