Opet torilla - pakosta

Kunnallisvaalit alkavat näkyä. Tänään lauantaina olivat puolueet tulleet joukolla telttailemaan torille. Paikalla oli sateen lisäksi runsaslukuinen joukko ehdokkaita. Oman asiansa torille olivat tuoneet myös opettajat. Opettajien ammattijärjestö (OAJ) oli järjestänyt tapahtuman, jossa iso joukko opetuksen ammattilaisia antoi äänensä kuulua. "Arvon mekin ansaitsemme" -laulu kajahti omana sanoituksena nykyisten ja tulevien valtuutettujen korviin.




Länis-Savon sivuilla on käyty kirpakkaa keskustelua siitä, kenen asiaa opettajat ajavat. Parempi kysymys olisi: mitä asiaa opettajat ajavat. Minusta he ajavat laadukkaan opetuksen ja koulutuksen asiaa. Siinä asiassa olen heidän kanssaan samaa mieltä. Mikkeli ei voi jättäytyä opetuksen ja koulutuksen jälkijunaan. Laadukas opetus on sekä ennaltaehkäisevä että tulevaisuusinvestointi. Koulun monet merkitykset on tuotava tähän keskusteluun.

Nykyinen keskustelukulttuuri, jossa kunnan eri sektoreita tarkastellaan kokonaisuudesta irroitettuina, on erittäin tuhoisa kaupungin kokonaisvaltaisen kehittämisen kannalta. Pahimmillaan se johtaa kaikkien taisteluun kaikkia vastaan. Jos koulukysymystä tarkastellaan vain yhtenä sektorina ja tulosalueena, näkökulma kapeutuu sekä ongelmien ratkaisun että tulevaisuuden mahdollisuuksien kannalta.

Koulukysymys olisi nähtävä keskeisenä osana Mikkelin kaupungin kehittämistä ja tulevaisuuden rakentamista. Uusien veronmaksajien saaminen kuntaan edellyttää nuorten lapsiperheiden palveluilta, niin päivähoidolta kuin kouluiltakin korkeata laatua. Jos tavoitellaan koulutettujen nuorten perheitä Mikkeliin, näitä palveluja ei voida ohittaa. Ne ovat tutkitusti muuttopäätösten harkinnan ydinkysymyksiä.

Keskustelin torilla opettajien kanssa opetustoimen tilanteesta. Opettajien viesti ei mieltä ylennä. Tuntuu hyvin oudolta kuulla kerta toisensa jälkeen todistelua siitä, miten Mikkelissä ei kuulla asianomaisia viranhaltijoita, kun tehdään heitä koskevia päätöksiä. Tällainen asiantuntijaorganisaation johtamiskulttuuri ei ole tästä päivästä. Pahinta siinä on, että se tulee erittäin kalliksi mikkeliläisille veronmaksajille.

Tiedän omasta työstäni yliopistomaailmassa, ettei asiantuntijaorganisaation johtaminen ole helppoa. Mutta suorastaan mahdottomaksi se käy tilanteessa, jossa johto ei luota omiin asiantuntijoihinsa. Epäluottamus luo organisatorista tahmeutta ja lisää vuorovaikutuskustannuksia. Se ajaa opet torille vaatimaan arvostusta ja omaa ääntä.

Oma kysymyksensä on tietysti se, että rakenteita ei pidä arvioida vain tämän päivän tilanteen perusteella. Jos kaupungin johdon todellinen tavoite on saada muuttotase käännettyä kasvuun, niin sehän merkitsisi uusia oppilaita kouluihin. Mihin kehittämistyön tuloksena saadut uusien perheiden lapset menevät, jos kouluja on lopetetu ja tilat typistetty minimiin. Rakennetaanko silloin taas uutta?

Toivon todella, etteivät tämän päivän lamauttamistoimet ole viesti päätöksentekijöiden näköalattomuudesta ja toivottomuudesta. Jos Mikkelin kehittämisestä katoaa luottamus tulevaan, sen mukana menee .....