Olen ehdokkaana työstänyt näkemyksiäni kolmeen vaalikoneeseen: MTV:n, YLE:n ja Länsi-Savon. Lisäksi tiedän, että ProMikkeli työstää omaa kysymyslistaansa. Ehdokkaille tulee lisäksi eri tahoilta pyyntöjä ottaa kantaa asioihin. Viimeksi tänään vastasin Adoptioperheet ry:n tekemään vaalikyselyyn, joka luonnollisesti koski adoptioperheiden asemaa ja kunnallisia palveluja. Tämän lisäksi olen päässyt vaalien keskustelutilaisuuksissa äänestämään punaisella ja vihreällä lipulla kantaani, esimerkiksi omaishoidon tuesta.
Ehdokkaana mielipiteeni ovat siis alkaneet kovasti kiinnostaa eri tahoja. Kysymykset ovat pääosin asiallisia, toisinaan hyvin kiperiä sen vuoksi, että kysymys tuntuu mahdottomalta vastata annettujen vaihtoehtojen puitteissa. Tällainen mekaaninen kyseleminen ei koskaan luonnollisesti ole "yksi yhteen" todellisen päätöksentekotilanteen kanssa. Jotain suunta ne kyllä antavat.
Puutteista huolimatta kannatan tällaisten kyselyjen tekemistä. Se aktivoi ehdokkaita ja viestii siitä, että eri intressiryhmät ovat aidosti kiinnostuneita ehdokkaiden ajatuksista. Erityisesti nuoret viihtyvät tällaisten verkkopohdintojen äärellä. Vaalikonet voivat vaikuttaa (innostaa) äänestämiseen. Toisaalta tulokset ovat oivaa viihdettä, josta saa aineksia niin kahvipöytäkeskusteluihin kuin leikkimielisiin kokeiluihin. Politiikan ei aina tarvitse olla niin totista.
Laajempi kysymys on, miten demokraattista järjestelmäämme tulisi kehittää, jotta se säilyttäisi oikeutuksensa yhteisten päätösten tekemisen tapana. Vaalikoneet eivät tietenkään ratkaise tätä ongelmaa, mutta ne voivat olla viitteitä siitä, mitä on tulossa.
Olemme todennäköisesti menossa kohti demokratian monimuotoistumista. Vaikuttamisen muotoja ja kanavia tulee lisää ja ihmiset käyttävät niitä yksilöllisesti ja tilannekohtaisesti. Äänestämisestä ja sitä kautta politiikasta tulee liikkuvampaa ja ennakoimatonta. Äänestäminen eduskunta- tai kunnallisvaaleissa ei siis yksin riitä, mutta yhtenä vaikuttamisen muotona "punaisen viivan vetäminen" puolustaa kyllä mielestäni paikkaansa.
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti