Vaalianalyysi osa 1 - Lähtökohtia

Vaaleista ei ole kulunut viikkoakaan, kun puolueiden johtoelimissä, niin valtakunnan tasolla kuin alueillakin, ovat vaalianalyysit valmiina. Keskustan selkeä - ja merkittävä - tappio analysoitiin läpi muutamassa päivässä puolueen johdossa. Etelä-Savossakaan ei ole aikailtu. Paikallislehdessä (LS 1.11) piirijärjestön puheenjohtaja toteaa: "analyysit on tehty ja matka jatkuu." Syntetisoivana johtopäätöksenä on: Keskustan valtakunnallinen medianäkyvyys on ollut huono. Korjausliikekin on valmiina: tuttujen keskustakasvojen on palattava television vaalimainoksiin.

Arkipäättelynkin varassa voi sanoa, ettei tällainen pika-analyysi ole mahdollista, eivätkä johtopäätökset voi olla noin yksinkertaisia. Ihmisten äänestyskäyttäytyminen on niin monimutkainen ilmiö, ettei sen perinpohjainen analysointi ole mitenkään mahdollista muutamassa päivässä.

Kiusallisen läpinäkyvää sekä SDP:n että Keskustan vaalienjälkeisissä otteissa on, että kunnallisvaalit 2008 halutaan lakaista julkisuudelta piiloon mahdollisimman pian. Analyysit ovat mitä ovat ja perustuvat siihen kuuluisaan mutu-menetelmään. Toki kokeneilla politiikoilla voi olla kyse MUTU-menetelmästä, eli hieman suurempaan kokemukseen nojaavasta tuntumasta.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa -mentaliteetilla voidaan joillekin viestittää peräänantamattomuutta tai taistelutahtoa, mutta kriittisemmälle kansalaiselle tuosta asenteesta huokuu jotain ihan muuta kuin vastaanottavuus äänestäjien viestille.

Tosiasia on, että Etelä-Savossa Keskusta menetti yli tuhat äänestäjää (-3,4%) ja Kokoomus sai lähes kaksituhatta uutta kannattajaa (+1,4%). Perussuomalaiset vetosivat lähes 2400 uuteen täysi-ikäiseen ja Vihreät paransivat tulostaan 1400 äänellä edellisiin kunnallisvaaleihin verraten.

Poliittinen puolue ei oleellisesti poikkea muista yhteisöistä siinä, että sen identiteetti ja kiinnostavuus ovat jatkuvan muutoksen alla. Mikäli yhteisön toimintaa halutaan kehittää, olisi sen jatkuvasti kyettävä oppimaan tehdyistä virheistä ja uudistuttava.

Edellä sanottu on itsestäänselvyys. Uskonkin, että kulissien takana analyysikoneisto on täydessä käynnissä. Mitään muuta tietä ei ole, mikäli suuntaan halutaan muutos. Ongelma saattaa kuitenkin olla siinä, ettei analyyseihin saada riitävän ulkopuolista näkökulmaa. Selvityksiä tehdään puolueytimissä. Ulkopuolisempi näkökulma vaalianalyysissä voisi lisätä johtopäätösten painoarvoa ja merkitystä oleellisesti.

Olen itse tietysti tuhansien muiden kunnallisvaaleissa mukana olleiden lailla miettinyt omaa menestystä. On kuitenkin rehellisesti todettava, etten ole vielä valmis tekemään lopullisia johtopäätöksiä. Kyseessä on monimutkainen asia. Voisiko olla niin, että yhden ehdokkaan vaalimenestystä on vaikeampi avata ja selittää kuin koko puolueen?

Vaalien pohtimisen viehätys onkin juuri siinä, että siinä kietoutuvat toisiinsa monet asiat ja tasot. Yksittäisen ehdokkaan menestys on kiinni henkilökohtaisista ominaisuuksista ja vaalityöstä, paikallisen vaalikampanjan onnistumisesta ja lopulta koko puolueen valtakunnallisesta menestymisestä. Viimeksi mainittuun vaikuttavat puolestaan hyvin monet asiat aina globaaliin talouteen saakka.

Erittäin hyödyllistä olisi myös analysoida menestyjien kampanjointi. Kokoomus, Vihreät ja Perussuomalaiset onnistuivat erinomaisesti. Kokoomus sai 76 tuhatta, Vihreät 51 tuhatta ja Perussuomalaiset 116 tuhatta uutta äänestäjää kunnissa. Kyllä siinä on vertaisopimisen paikka.

Joka tapauksessa vaalien kautta kanavoitui äänioikeutetuista noin 61%:n viesti puolueille. Toisiin luotettiin toisiin ei. Siitähän on kyse - luottamuksesta ja epäluottamuksesta. Demokratian pelisäännöillä mennään ja vain luotetuille henkilöille annetaan valtuutus seuraaviksi vuosiksi.

Yritän seuraavien päivien aikana tiivistää oman pohdintani näistä vaaleista seuraaviin "vaalianalyysi" blogiteksteihin. Innoitusta tähän pohdintaa antoi Helsingin Sanomien päätoimittajan, Janne Virkkusen tämänpäiväinen kolumni "Kuntavaalien suuri muutos".

Oliko näissä vaaleissa kyse historiallisesta muutoksesta?