Myötäisessä on helpompi edetä kuin vastaisessa on luovia. Politiikassa vaikuttavat monet asiat, sekä valtakunnalliset muutostuulet että paikalliset puhurit. Ne eivät välttämättä kuitenkaan vaikuta samaan suuntaan. Paikallinen puhuri voi viedä vastatuuleenkin, mutta silloin ratkaisee luovimisen taito.
Toisille puhalsi kunnallisvaaleissa myötäinen muutos. Ilmassa oli paljon "muutostahtoa" mutta myös protestia. Perinteiseksi koetulle politiikan tekemisen tavalle kansa halusi antaa merkin. Vaalien suuria menestyjiä olivat Perussuomalaiset, Kokoomus ja Vihreät. Mielestäni nämä kaikki ovat osanneet profiloitua isoihin myötäisiin hyvin. Tällaisina voi nähdä yhteiskunnan: 1) monikulttuuristumisen, 2) kasvaneen ympäristötietoisuuden sekä 3) yleisen poliittisen kulttuurin muutoksen.
1) Perussuomalaiset onnistuivat kanavoimaan yleistä tyytymättömyyttä onnistuneesti. Otaksuttavasti esimerkiksi osa Keskustan jäsenistä siirtyi vauhdittamaan PS:n menestystä. Puolue on usein ollut juuri murroskausien voittaja. Suurena tuulena näkyy Suomessa nyt Euroopassa laajemminkin vahvistunut kansallismielisyys ja monikulttuuristumisen kritiikki. Puolue on nimeään myöden (perinteisen) suomalaisen identiteetin puolustaja. Suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristumisen prosessissa puolue löytää merkittävän poliittisen roolinsa tästä identiteettimurroksesta. Minusta on hyvä, että tämä murros kanavoituu demokraattisia teitä. Perussuomalaiset ovat panostaneet myös paikallisen tason puoluetyöhön ja sen myötä ehdokkaita saatiin kokoon ennätysmäärä. Puolueen puheenjohtajan selkeä julkisuuskuva tuki myötätuulta, mutta Soini on yksin liian pieni selitys näin merkittävälle vaalimenestykselle.
2) Vihreiden puolesta puhisivat yhä laajemmalle kantautuvat tiedot ympäristön tilasta ja siihen liittyvä tietoisuus muutoksen välttämättömyydestä. Vaikka kaikki puolueet vihertävät jonkin verran, uskottavimmin ympäristöasioita pitää kuitenkin esillä juuri Vihreä liitto. Tämän lisäksi puolueen imago osaavana ja nuorekkaana on varmasti vanhoja puolueita houkuttelevampi vaihtoehto liikkuville nuorille äänestäjille. Puolueen mainonta tarttui myös monikulttuurisuuden teemaan, suvaitsevaisuuden näkökulmasta. Verkkonäkyvyys oli varmasti yksi parhaista. Vihreä osaaminen näkyy verkossa.
3) Kokoomus on ollut muutospuolue Harri Holkerista lähtien. Hänen "hallittu rakennemuutoksensa" oli yhtä tunnettu kuin sutjaus "minä juon nyt kahvia". Kokoomus aisti 1980-luvun lopun muutostilanteen ja osallistui Esko Ahon lamahallitukseen. Tuohon murroksen aikaan paikantuu myös liberalistisen talouspolitiikan läpimurto Suomessa. Se sopi tietysti Kokoomukselle. Lopullisen läpimurron oikeisto teki nuoren puheenjohtajansa, Jyrki Kataisen voimin. Suomi otti uuden kurssin ja irtautui valtiojohtoisesta yhteiskuntakehityksestä kohti markkinavetoisempaa mallia. Kansa on halunnut muutosta, ja Kokoomus on sen puolesta valmis hartiavoimin talkoilemaan. Puoluekoneistoa on rasvattu iskukuntoon ja erityisesti nuoriin on panostettu. Puoluekoneisto on paikalliselta tasolta näyttänyt jo useissa vaaleissa voimansa. Puolueen julkisuuskuva valloittaa ja innostaa nuorekkaiden ministerien (erityisesti Katainen ja Stubb) kantamana.
Kaikkia kolmea voittajaa voidaan siis luonehtia muutoskykyisiksi ja uudistuneiksi. SDP:n uudistuminen jäi puolitiehen. Se ei ehtinyt vielä näihin vaaleihin kokoamaan rivejään uskottavasti. Eduskuntavaaleissa puolueen iskukyky on todennnäköisesti jo toinen. Siinä onnistumista tukee markkinaliberalismin kritiikki, joka esimerkiksi Britanniassa tuo jo työväenpuolueelle kannatusta. Samasta syystä Kokoomus joutunee asennoitumaan eduskuntavaaleihin toisin, ikäänkuin saavutettua ykkösasemaansa puolustaen. Markkinahenkinen muutospuhekaan ei varmaan eduskuntavaaleissa enää toimi yhtä uskottavasti.
Keskustan syväidentiteetin asiantuntija, puhemien Seppo Kääriäinen on ehtinyt peräänkuuluttaa Keskustalta nopeaa ja riitävää itseuudistumisen ohjelmaa. Näihin vaaleihin Alkiolta lainattu "Äänestä kotiasi" sekä vaalisloganinakin käytetty "rakasta muutosta" eivät kyllä kovin tuoreilta ja uskottavilta vaikuttaneet. Vaalien graafinen ilme oli mielestäni värikkyydessäänkin sekava. Sikinsokin menneet talot eivät kyllä tukeneet uskottavuutta. Keskustan on uudistuttava. Mutta miten, se jää nähtäväksi.
Menestyminen paikallisesti edellyttää onnistumista sekä paikallisen puolueyhteisön että henkilökohtaisella tasolla. Isojen muutostuulien kääntyessä vastaisiksi paikallisten toimijoiden varaan lasketaan paljon.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
lauantai 1. marraskuuta 2008
Vaalianalyysi osa 1 - Lähtökohtia
Vaaleista ei ole kulunut viikkoakaan, kun puolueiden johtoelimissä, niin valtakunnan tasolla kuin alueillakin, ovat vaalianalyysit valmiina. Keskustan selkeä - ja merkittävä - tappio analysoitiin läpi muutamassa päivässä puolueen johdossa. Etelä-Savossakaan ei ole aikailtu. Paikallislehdessä (LS 1.11) piirijärjestön puheenjohtaja toteaa: "analyysit on tehty ja matka jatkuu." Syntetisoivana johtopäätöksenä on: Keskustan valtakunnallinen medianäkyvyys on ollut huono. Korjausliikekin on valmiina: tuttujen keskustakasvojen on palattava television vaalimainoksiin.
Arkipäättelynkin varassa voi sanoa, ettei tällainen pika-analyysi ole mahdollista, eivätkä johtopäätökset voi olla noin yksinkertaisia. Ihmisten äänestyskäyttäytyminen on niin monimutkainen ilmiö, ettei sen perinpohjainen analysointi ole mitenkään mahdollista muutamassa päivässä.
Kiusallisen läpinäkyvää sekä SDP:n että Keskustan vaalienjälkeisissä otteissa on, että kunnallisvaalit 2008 halutaan lakaista julkisuudelta piiloon mahdollisimman pian. Analyysit ovat mitä ovat ja perustuvat siihen kuuluisaan mutu-menetelmään. Toki kokeneilla politiikoilla voi olla kyse MUTU-menetelmästä, eli hieman suurempaan kokemukseen nojaavasta tuntumasta.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa -mentaliteetilla voidaan joillekin viestittää peräänantamattomuutta tai taistelutahtoa, mutta kriittisemmälle kansalaiselle tuosta asenteesta huokuu jotain ihan muuta kuin vastaanottavuus äänestäjien viestille.
Tosiasia on, että Etelä-Savossa Keskusta menetti yli tuhat äänestäjää (-3,4%) ja Kokoomus sai lähes kaksituhatta uutta kannattajaa (+1,4%). Perussuomalaiset vetosivat lähes 2400 uuteen täysi-ikäiseen ja Vihreät paransivat tulostaan 1400 äänellä edellisiin kunnallisvaaleihin verraten.
Poliittinen puolue ei oleellisesti poikkea muista yhteisöistä siinä, että sen identiteetti ja kiinnostavuus ovat jatkuvan muutoksen alla. Mikäli yhteisön toimintaa halutaan kehittää, olisi sen jatkuvasti kyettävä oppimaan tehdyistä virheistä ja uudistuttava.
Edellä sanottu on itsestäänselvyys. Uskonkin, että kulissien takana analyysikoneisto on täydessä käynnissä. Mitään muuta tietä ei ole, mikäli suuntaan halutaan muutos. Ongelma saattaa kuitenkin olla siinä, ettei analyyseihin saada riitävän ulkopuolista näkökulmaa. Selvityksiä tehdään puolueytimissä. Ulkopuolisempi näkökulma vaalianalyysissä voisi lisätä johtopäätösten painoarvoa ja merkitystä oleellisesti.
Olen itse tietysti tuhansien muiden kunnallisvaaleissa mukana olleiden lailla miettinyt omaa menestystä. On kuitenkin rehellisesti todettava, etten ole vielä valmis tekemään lopullisia johtopäätöksiä. Kyseessä on monimutkainen asia. Voisiko olla niin, että yhden ehdokkaan vaalimenestystä on vaikeampi avata ja selittää kuin koko puolueen?
Vaalien pohtimisen viehätys onkin juuri siinä, että siinä kietoutuvat toisiinsa monet asiat ja tasot. Yksittäisen ehdokkaan menestys on kiinni henkilökohtaisista ominaisuuksista ja vaalityöstä, paikallisen vaalikampanjan onnistumisesta ja lopulta koko puolueen valtakunnallisesta menestymisestä. Viimeksi mainittuun vaikuttavat puolestaan hyvin monet asiat aina globaaliin talouteen saakka.
Erittäin hyödyllistä olisi myös analysoida menestyjien kampanjointi. Kokoomus, Vihreät ja Perussuomalaiset onnistuivat erinomaisesti. Kokoomus sai 76 tuhatta, Vihreät 51 tuhatta ja Perussuomalaiset 116 tuhatta uutta äänestäjää kunnissa. Kyllä siinä on vertaisopimisen paikka.
Joka tapauksessa vaalien kautta kanavoitui äänioikeutetuista noin 61%:n viesti puolueille. Toisiin luotettiin toisiin ei. Siitähän on kyse - luottamuksesta ja epäluottamuksesta. Demokratian pelisäännöillä mennään ja vain luotetuille henkilöille annetaan valtuutus seuraaviksi vuosiksi.
Yritän seuraavien päivien aikana tiivistää oman pohdintani näistä vaaleista seuraaviin "vaalianalyysi" blogiteksteihin. Innoitusta tähän pohdintaa antoi Helsingin Sanomien päätoimittajan, Janne Virkkusen tämänpäiväinen kolumni "Kuntavaalien suuri muutos".
Oliko näissä vaaleissa kyse historiallisesta muutoksesta?
Arkipäättelynkin varassa voi sanoa, ettei tällainen pika-analyysi ole mahdollista, eivätkä johtopäätökset voi olla noin yksinkertaisia. Ihmisten äänestyskäyttäytyminen on niin monimutkainen ilmiö, ettei sen perinpohjainen analysointi ole mitenkään mahdollista muutamassa päivässä.
Kiusallisen läpinäkyvää sekä SDP:n että Keskustan vaalienjälkeisissä otteissa on, että kunnallisvaalit 2008 halutaan lakaista julkisuudelta piiloon mahdollisimman pian. Analyysit ovat mitä ovat ja perustuvat siihen kuuluisaan mutu-menetelmään. Toki kokeneilla politiikoilla voi olla kyse MUTU-menetelmästä, eli hieman suurempaan kokemukseen nojaavasta tuntumasta.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa -mentaliteetilla voidaan joillekin viestittää peräänantamattomuutta tai taistelutahtoa, mutta kriittisemmälle kansalaiselle tuosta asenteesta huokuu jotain ihan muuta kuin vastaanottavuus äänestäjien viestille.
Tosiasia on, että Etelä-Savossa Keskusta menetti yli tuhat äänestäjää (-3,4%) ja Kokoomus sai lähes kaksituhatta uutta kannattajaa (+1,4%). Perussuomalaiset vetosivat lähes 2400 uuteen täysi-ikäiseen ja Vihreät paransivat tulostaan 1400 äänellä edellisiin kunnallisvaaleihin verraten.
Poliittinen puolue ei oleellisesti poikkea muista yhteisöistä siinä, että sen identiteetti ja kiinnostavuus ovat jatkuvan muutoksen alla. Mikäli yhteisön toimintaa halutaan kehittää, olisi sen jatkuvasti kyettävä oppimaan tehdyistä virheistä ja uudistuttava.
Edellä sanottu on itsestäänselvyys. Uskonkin, että kulissien takana analyysikoneisto on täydessä käynnissä. Mitään muuta tietä ei ole, mikäli suuntaan halutaan muutos. Ongelma saattaa kuitenkin olla siinä, ettei analyyseihin saada riitävän ulkopuolista näkökulmaa. Selvityksiä tehdään puolueytimissä. Ulkopuolisempi näkökulma vaalianalyysissä voisi lisätä johtopäätösten painoarvoa ja merkitystä oleellisesti.
Olen itse tietysti tuhansien muiden kunnallisvaaleissa mukana olleiden lailla miettinyt omaa menestystä. On kuitenkin rehellisesti todettava, etten ole vielä valmis tekemään lopullisia johtopäätöksiä. Kyseessä on monimutkainen asia. Voisiko olla niin, että yhden ehdokkaan vaalimenestystä on vaikeampi avata ja selittää kuin koko puolueen?
Vaalien pohtimisen viehätys onkin juuri siinä, että siinä kietoutuvat toisiinsa monet asiat ja tasot. Yksittäisen ehdokkaan menestys on kiinni henkilökohtaisista ominaisuuksista ja vaalityöstä, paikallisen vaalikampanjan onnistumisesta ja lopulta koko puolueen valtakunnallisesta menestymisestä. Viimeksi mainittuun vaikuttavat puolestaan hyvin monet asiat aina globaaliin talouteen saakka.
Erittäin hyödyllistä olisi myös analysoida menestyjien kampanjointi. Kokoomus, Vihreät ja Perussuomalaiset onnistuivat erinomaisesti. Kokoomus sai 76 tuhatta, Vihreät 51 tuhatta ja Perussuomalaiset 116 tuhatta uutta äänestäjää kunnissa. Kyllä siinä on vertaisopimisen paikka.
Joka tapauksessa vaalien kautta kanavoitui äänioikeutetuista noin 61%:n viesti puolueille. Toisiin luotettiin toisiin ei. Siitähän on kyse - luottamuksesta ja epäluottamuksesta. Demokratian pelisäännöillä mennään ja vain luotetuille henkilöille annetaan valtuutus seuraaviksi vuosiksi.
Yritän seuraavien päivien aikana tiivistää oman pohdintani näistä vaaleista seuraaviin "vaalianalyysi" blogiteksteihin. Innoitusta tähän pohdintaa antoi Helsingin Sanomien päätoimittajan, Janne Virkkusen tämänpäiväinen kolumni "Kuntavaalien suuri muutos".
Oliko näissä vaaleissa kyse historiallisesta muutoksesta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
