Paikallisen debatoinnin vaikeus - mistä aloittaa?

Aloittekevana paikallispolitiikan kommentaattorina olen törmännyt siihen suurimpaan mahdolliseen muuriin, eli itsekritiikkiin. Minulla on hyvin paljon oppimista kokeneilta bloggaajilta, jotka näin ulkoa tarkastellen heittävät verkkoon kommentteja aiheesta kuin aiheesta.

Mikä sitten on niin vaikeata yksinkertaisessa asiassa: omien mielipiteiden rehellisessä julkilausumisessa? Olen itse huomannut miettiväni ainakin seuraavia asioita tämän blogin äärellä: onko tämä aihe kirjoittamisen arvoinen? kuka nyt olisi kiinnostunut kuulemaan ajatuksiani tästä tai tuosta? Entä jos hätäilen ja teen vääriä johtopäätöksiä, virheitä, tiedänkö riittävästi taustoja ja faktoja? Paljastanko rajallisuuteni, inhimillisyyteni?

Ehkä kuitenkin kaikista tärkein kynnys on

... voiko oman mielipiteen lausuminen sulkea ovia? Hankkiiko aktiivisuudella ja avoimuudella enemmän vastustajia tai suoranaisia vihamiehiä kuin ystäviä ja kumppaneita?

Tiedetään, ettei pienellä paikkakunnalla ole kiva elää, jos ystävät, kumppanit ja yhteistyösuunnat häviävät. Siinä käy elämä vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Suurkaupungissa ei olisi edes mahdollista ajautua niin marginaaliin. Mitä pienempi yhteisö sitä mahdollisempaa on joutua syrjään. Moni ei hanki tieten tahtoen tuollaista riskiä.

Julkisuus voi olla julma ja armoton. Ihmistä lyödään, kun hän on heikoimmillaan, eli julkisuuden edessä puolustuskyvytön. Uhka käy omaan mieleen ja omaisiin, häpeä nujertaa vahvankin ihmisen. Onko siis yksinkertaisesti viisaampaa olla hiljaa ja pitää omat mielipiteet piilossa, vaikertaa korkeintaan aviopuolisolle tai (työ)kaverille.

Mikä siis voi olla se hyöty, jonka yksittäinen ihminen voi saada siitä, että hän tulee julkisuuteen omine ajatuksineen ja mielipiteineen?

Näkemykseni mukaan sellaiset yhteisöt, jotka eivät tue jäsentensä mielipiteiden ilmaisua eivät kehity. Ne näivettyvät ja häviävät. Niiden tietoisuus ei kehity. Rikas vuorovaikutus uudistaa yhteisön henkistä perimää ja vahvistaa sen selviytymisedellytyksiä ja kykyä uudistua.

Koska kaikki kuulumme erilaisiin yhteisöihin ja elämämme on monisyisesti riippuvainen näiden yhteisöjen menestyksestä, voidaan siitä johtaa ajatus, että kaikki pyrkimykset vuorovaikutuksen lisäämiseksi ovat ihan itsekkäistäkin syistä perusteltuja: jos yhteisö selviää, minäkin selviän.

Jokaisella ihmisellä on omaan menestymiseen perustuvat syyt olla edistämässä yhteisönsä tai yhteisöjensä monimuotoista ja vapaata ajatustenvaihtoa ja vuorovaikutusta. Meidän on siis aloitettava oman naapurustomme, työyhteisömme, kotikaupunkimme tai vaikkapa maakuntamme kehittäminen siitä ihan läheltä, ja valitettavasti vaikeimmasta päästä - itsestä.