EU-vaalit - virkistyykö poliittinen ihminen?

EU-vaalien äänestypäivään on enää yksi yö. Politiikka-geenini heräsi viime tipassa ja virkistyin kirjoittamaan. On ollut töissä kiireistä, jonka syyn varjolla ei ole syntynyt blogikirjoituksiakaan. Vaalien läheisyys liikautti lopulta.

Olen ihmetellyt, miksi äänestyspäätöksen tekeminen tuntuu entistä vaikeammalta. Itse asiassa en ole koskaan aikaisemmin kokenut äänestämistä näin haasteelliseksi. Ehkä tähän vaikutti tuo syksyinen omakohtainen kokemus kunnallisvaaleista. Päinvaistoin kuin ehkä olisi olettanut kokemus teki minusta entistä kriittisemmän.

Uskon vielä demokratiaan siinä määrin, että ihan sitä kunnioittaen käyn "punaisen viivani" vetämässä huomenna. Toisaalta täytyy todeta, että nämä EU-vaalit ovat julkisuudessa näyttäneet jokseenkin tylsiltä ja sisällöttömiltä. Ehdokkaat itse ovat tästä tietysti hyvin eri mieltä.

Kokoomus menee menojaan jo tutuksi tulleella "irtonaisella" tyylillä, hymyillen ja osaamistaan korostaen. Soini vie populisminsa niin äärimmäisyyteen kuin osaa, ja menestyy. Demarit ärhentelevät ja yrittävät saada otteen, turhaan, vastutajat ovat öljyttyjä. Vihreät toimivat nuorekkaasti, ja jatkavat menestystään. Keskusta jatkaa puolestaan vajoamista, jota ripustautuminen "urhouteen ja pekkarointiin" toisten tyytyväissyydeksi auttaa. Kohtalokas ajan tuulien lukuvirhe heiltä.

Politiikan kentällä ei siis mitään uutta. Miksi ihmiset eivät kiinnostu, miksi järkyttävän pieni prosentti nuorista aikoo äänestää?

Yksi tärkeimpiä syitä on mielestäni se, ettei EU-politiikkaa tunneta käytännössä. En ole vielä tavannut ketään, joka olisi sanonut ymmärtävänsä, miten politiikkaa EU:ssa tehdään. Poliitikotkaan eivät vaivaudu selittämään sitä ihmisille. Ehkä hekään eivät tiedä.

Ihmisille selitetään toisaalla, että meppimme valvovat Suomen tai jonkin ryhmän etua yhteisössä, toisaalla vakuutetaan, ettei parlamentissa voi ajaa kansallisia etuja. Täysin ristiriitaista ja tarkoitushakuista tietoa tulee jatkuvasti eri puolilta.

Onko niin, ettei kukaan tosiaankaan osaa selittää, miten päätöksiä tehdään EU-tasolla. Ei siis teoriassa ja periaatteessa, vaan miten päätöksenteko tapahtuu ihan oikeasti.

Jos äänestämäni ehdokas tulee valituksi, hän liittyy johonkin parlamentin poliittisista ryhmistä. Jos liittyy. Mitä sitten tapahtuu? Muodostuuko tuossa viiteryhmässä jokin uusi poliittinen linja tai ohjelma. Kuka siitä päättää? Miten siitä kerrotaan kansalaisille? Jos ohjelma on, miten sitä toteutetaan. Jos sitä ei ole, miten käytännössä toimitaan. Tilanteiden mukaan? Miten tapahtuu asioiden valmistelu, miten mepit osallistuvat valmisteluun. Kenen kanssa asioita valmistellaan, millaisin poliittisin koalitioin? Liittoutuuko vihreä kommunistien tai liberaalien kanssa asiasta riippuen? vai jostrain muusta syystä. Mikä on komission tai ministerineuvoston rooli ja suhde parlamentin päätöksentekoon? jne..

Kysymyksiä on lukemattomia ja vastauksia todella vähän. Tilanne muistuttaa huolestuttavalla tavalla jo romahtaneen naapurimme järjestelmää. Se perustui näennäisdemokratiaan, jota virallisin puhein ja rituaalein (kuten vaalein) ylläpidettiin, mutta jonka käytännön toimintatapoja ei kukaan pystynyt näkemään. Eikä lopulta uskaltanut edes nähdä. Todellinen päätöksenteko tapahtui piilossa kansalaisten katseilta. Tuon järjestelmän lopun tunnemme. Se on varoittava ja pelottava esimerkki.

Pitäisikö siis olla pohtimatta tuollaisia asioita ja mennä vai äänestämään. Antaa järjestelmälle oikeutus ja valta. Aikaa päätöksentekoon on vielä vuorokausi. Lähetin juuri sähköpostin yhdelle ehdokkaale, katsotaan vastaako. Hän voi ratkaista asian.