Paikallisen debatoinnin vaikeus - mistä aloittaa?

Aloittekevana paikallispolitiikan kommentaattorina olen törmännyt siihen suurimpaan mahdolliseen muuriin, eli itsekritiikkiin. Minulla on hyvin paljon oppimista kokeneilta bloggaajilta, jotka näin ulkoa tarkastellen heittävät verkkoon kommentteja aiheesta kuin aiheesta.

Mikä sitten on niin vaikeata yksinkertaisessa asiassa: omien mielipiteiden rehellisessä julkilausumisessa? Olen itse huomannut miettiväni ainakin seuraavia asioita tämän blogin äärellä: onko tämä aihe kirjoittamisen arvoinen? kuka nyt olisi kiinnostunut kuulemaan ajatuksiani tästä tai tuosta? Entä jos hätäilen ja teen vääriä johtopäätöksiä, virheitä, tiedänkö riittävästi taustoja ja faktoja? Paljastanko rajallisuuteni, inhimillisyyteni?

Ehkä kuitenkin kaikista tärkein kynnys on

... voiko oman mielipiteen lausuminen sulkea ovia? Hankkiiko aktiivisuudella ja avoimuudella enemmän vastustajia tai suoranaisia vihamiehiä kuin ystäviä ja kumppaneita?

Tiedetään, ettei pienellä paikkakunnalla ole kiva elää, jos ystävät, kumppanit ja yhteistyösuunnat häviävät. Siinä käy elämä vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Suurkaupungissa ei olisi edes mahdollista ajautua niin marginaaliin. Mitä pienempi yhteisö sitä mahdollisempaa on joutua syrjään. Moni ei hanki tieten tahtoen tuollaista riskiä.

Julkisuus voi olla julma ja armoton. Ihmistä lyödään, kun hän on heikoimmillaan, eli julkisuuden edessä puolustuskyvytön. Uhka käy omaan mieleen ja omaisiin, häpeä nujertaa vahvankin ihmisen. Onko siis yksinkertaisesti viisaampaa olla hiljaa ja pitää omat mielipiteet piilossa, vaikertaa korkeintaan aviopuolisolle tai (työ)kaverille.

Mikä siis voi olla se hyöty, jonka yksittäinen ihminen voi saada siitä, että hän tulee julkisuuteen omine ajatuksineen ja mielipiteineen?

Näkemykseni mukaan sellaiset yhteisöt, jotka eivät tue jäsentensä mielipiteiden ilmaisua eivät kehity. Ne näivettyvät ja häviävät. Niiden tietoisuus ei kehity. Rikas vuorovaikutus uudistaa yhteisön henkistä perimää ja vahvistaa sen selviytymisedellytyksiä ja kykyä uudistua.

Koska kaikki kuulumme erilaisiin yhteisöihin ja elämämme on monisyisesti riippuvainen näiden yhteisöjen menestyksestä, voidaan siitä johtaa ajatus, että kaikki pyrkimykset vuorovaikutuksen lisäämiseksi ovat ihan itsekkäistäkin syistä perusteltuja: jos yhteisö selviää, minäkin selviän.

Jokaisella ihmisellä on omaan menestymiseen perustuvat syyt olla edistämässä yhteisönsä tai yhteisöjensä monimuotoista ja vapaata ajatustenvaihtoa ja vuorovaikutusta. Meidän on siis aloitettava oman naapurustomme, työyhteisömme, kotikaupunkimme tai vaikkapa maakuntamme kehittäminen siitä ihan läheltä, ja valitettavasti vaikeimmasta päästä - itsestä.

Vaalianalyysin johtopäätös

Osallistuminen syksyn kunnallisvaalikamppailuun oli iso kokemus. Siitä ei ole ollut helppoa päästä henkisesti irti. Eikä ole tarvettakaan. Se tieto pysyy lopun elämän.

En ole enää lainkaan varma, kannattaako tuota kokemusta lopulta puhkialysoida. Jotain voi jättää selittämättä; muille ja itselle. Tällä hetkellä ajattelen vaalikokemuksesta kuitenkin myönteisesti. Aika kultaa vielä muistoja lisää, kuten tiedetään.

Kokemusta rikkaampana mutta 1400 euroa köyhempänä. Vaihtaisinko lomamatkaan? En missään tapauksessa. En muista millään matkalla oppineeni niin paljon kuin tällä reissulla opin. Minua suorastaan opetettiin. Sain kunnian kuunnella ja kuulla kunniani. Hauskaakin oli.

Tapasin paljon uusia ihmisiä, puolitutut tulevat nyt juttelemaan eri tavalla kuin ennen. Se on mukavaa. Olen pohtinut kokemuksen myötä myös mikkeliläisyyttäni. Henkilökohtainen kontaktipinta tähän kaupunkiin - ja kaupunkilaisiin - laajeni.

Pitkään minusta tuntui siltä, että minun on löydettävä tapahtuneelle selitys. Miksi en saavuttanut tavoitetta? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Läpipohdittu on kuitenkin muistissa ja mieleen palautettavissa. Tällä tiedolla tekisin monet asiat toisin. Tietysti. Monet asiat tekisin kuitenkin samoin. Varmasti.

Mutta nyt ollaan ja eletään tässä. Paikallispoliitikon tie ei ollut minun tieni.

Tämä BLOGI syntyi osana kampanjaa. Olisiko minusta siis heittämään sivuun hyvin alkanut poliittisen kommentoinnin idea. Ei hitossa. Kyllähän paikallispolitiikkaa pitää harrastaa muidenkin kuin poliitikkojen. Kirjoittaminen siis jatkukoon!

Poliitikot - olkaa tarkkana - teitä ajatellaan!